Halpisketjujen vaatteet päälle – tai jos ei kelpaa, niin sitten ollaan alasti.

Taas se alkaa. Piru vie – paidoissa alkaa hihat käymään lyhyiksi ja nilkat vilkkuu. Ärsyttää jo valmiiksi, koska kohta on lähdettävä kaupoille pienen kanssa. Ei sillä, että shoppailu olisi se, mikä ärsyttää tai se, että pieni kasvaa. Ehei – ärsytyksen nostaa pintaan lastenvaatteiden tarjonta yli 150 cm pitkille lapsille. Tyttäreni on reilu 9-vuotias ja melkein…

Lue lisää

Miun aakkoset

Aakkoset. Ihana Rosa Camilla julkaisi jo waaaaayyy back omat blogissaan ja haastoi meidät kaikki muut tekemään omansa. Niinpä näin lauantain kunniaksi, kun mie oon hautautunut syvälle hupparin sisään, mie päätin julkaista omani.  Joten lähdetäänpä liikkeelle… Vielä kuitenkin mainittakoon, että kasvokuva on Jenni Orasen käsialaa! A… Pienen oikea etunimi alkaa a-kirjaimella. Joten pieni. Nyt ja aina. Banaanikärpäset. Samperin…

Lue lisää

Mitä siulle kuuluu?

Miulle on kuulunut parempaakin. Yritän toipua miun parhaan ystävän menetyksestä. Sattuu kauheasti ja tuntuu, että joutuu aika paljon tsemppaamaan itteensä koko ajan. Miun ympärillä on ihania ihmisiä, jotka pitää miuta pystyssä, mutta se ei silti poista ikävää tai halua tarttua puhelimeen ja soittaa. Mie haluaisin kertoa, että löysin maailman parhaimman vauvalahjan miun uudelle siskonlapselle tai…

Lue lisää

Kun Pikku raveihin lähti…

Maanantai. Eka töihin kouluttamaan, töistä tulipalokiireellä Konservatoriolle katsomaan pienen improvisaatiota ja sitten – Stop Koulukiusaamiselle! -ravit Killerin raviradalla. Kello on melkein neljä ja koko päivän ollut kauhea kiire. Otan päiväunet ennen kuin lähdetään miehen ja pienen kanssa kohti Killerin ravirataa. Matkalla olen kiukkuinen – väsyttää ja ajan radan ohi. Kiroilen – toki aikalailla äänettömästi, koska…

Lue lisää

#hotellife: Mistä tiedän onko huoneeni oikeasti siisti?

”Ootko miettinyt blogiin juttusarjaa hotellielämää?” Jenora Designin Jenni kysäisi tuossa aikaisemmin tällä viikolla. ”No oon mie kyllä miettinyt sitä tässä aina hetkittäin viimeiset puol vuotta, mutta oon aina hylännyt sen idean tyhmänä.” (Hyvä on – mie en todellakaan sanonut tätä asiaa näin selkeesti heti alkuunsa.) Mutta lopputulos on sama: muutama mutka ja tässä sitä ollaan:…

Lue lisää

Kun miun vanhemmat oli nuoria, homous oli sairaus

Kun miun vanhemmat oli nuoria, leikittiin pihalla kaiken aikaa. Kun miun vanhemmat oli nuoria, ei ollut internettiä. Kun miun vanhemmat oli nuoria, niin vaan merimiehillä oli tatuointeja. Kun miun vanhemmat oli nuoria, homous oli sairaus. Kun miun vanhemmat oli nuoria, ei oltu koko ajan tavoitettavissa. Kun miun vanhemmat oli nuoria, kaikki oli paremmin. Miten tämä liittyy…

Lue lisää

Onko sun aina pakko…? Ja muita usein sanottuja lauseita

Lauseita keskeltä meidän arkipäiviä ovat muun muassa:   Onko siun aina pakko… jättää nämä sukat tähän olkkarin lattialle? jättää näitä leluja keittiön pöydälle? jättää toi koulureppu keskelle eteisen käytävää? äiti aina sörkkiä mun korvia?   Miksi miun aina pitää muistuttaa… että pianoläksyt pitää soittaa? sopimuksesta pitää otsatukka vähintäänkin pinnillä kiinni? että viikkosiivous tehdään? Ei se…

Lue lisää

Lapseni harrastaa… ehkä vähän liikaa?

Syksy tulee joka vuosi, eikä se yllätä niinkuin seuraajansa talvi. Tuntuu, että aika juoksee nopeampaa kuin tajunta pystyy ymmärtämään ja pian sitä juostaankin koulussa, töissä ja harrastuksissa. Arki iskee päälle ja pyöritys on kova ennen kuin lopulta kaikki rutinoituu. Rutinoitumisen jälkeen kaikki muuttuu taas helpommaksi ja siitä ajastakin alkaa pysymään kärryillä. Samoihin aikoihin koulun kanssa…

Lue lisää

Reissussa osa 2: Lontoo sekä arvonta!

Lontoo. Siinä se häämötti edessä melkein heti, kun oltiin Tallinnasta saavuttu kotiin. Maanantaina lastattiin autoon uusien matkatavaroiden lisäksi miun sirkussisko ja neiti Näpsäkkä ja käännettiin auto kohti stadia. Tiistain herätys oli huomattavasti hirvittävämpi kuin Tallinnaan lähtiessä, eikä kukaan meistä ollut erityisen kiitollinen. Ihan vaan note to self: ensi kerralla ei niin aikaista lentoa! Mutta itepähän…

Lue lisää