Ruuhkavuodet on mielentila

Ruuhkavuodet – niistä kuule puhuttavan niin pirusti. Vanhemmat puhuvat siitä miten on niin kova kiire koko ajan. Miten täytyy kuljettaa ja kuskata lapsia harrastuksista toisiin, käydä töissä, ruokakaupassa, pitää yllä ystävyyssuhteita ja kotona ei kerkeä olla ikinä. Pitää syödä autossa, koska ei ole järkeä lähteä ajamaan takaisin kotiin puolta tuntia, kun lapsen harrastus kestää tunnin.…

Lue lisää

9 hyvää äiti & tytär -suhteesta

Disney-leffat kainalokkain Äiti: ”Miltä mie näytän?” Pieni: ”Hyvältä, mutta en laittais tota vyötä vaan tän toisen. Aamu-uniset sohvalla – toinen vesilasin kanssa, toinen kahvikupin. Yhteiset jätskihetket salaa muilta.  Lukeminen vieretysten ja toiselle kertominen, kun oli erityisen hyvä kohta. Hali siulle, hali miulle. Kun sie hymyilet silloin kun käyn silittämässä siun poskea. Yhteinen kävely (kaupungilla). Kun…

Lue lisää

Kun miun vanhemmat oli nuoria, homous oli sairaus

Kun miun vanhemmat oli nuoria, leikittiin pihalla kaiken aikaa. Kun miun vanhemmat oli nuoria, ei ollut internettiä. Kun miun vanhemmat oli nuoria, niin vaan merimiehillä oli tatuointeja. Kun miun vanhemmat oli nuoria, homous oli sairaus. Kun miun vanhemmat oli nuoria, ei oltu koko ajan tavoitettavissa. Kun miun vanhemmat oli nuoria, kaikki oli paremmin. Miten tämä liittyy…

Lue lisää

Onko sun aina pakko…? Ja muita usein sanottuja lauseita

Lauseita keskeltä meidän arkipäiviä ovat muun muassa:   Onko siun aina pakko… jättää nämä sukat tähän olkkarin lattialle? jättää näitä leluja keittiön pöydälle? jättää toi koulureppu keskelle eteisen käytävää? äiti aina sörkkiä mun korvia?   Miksi miun aina pitää muistuttaa… että pianoläksyt pitää soittaa? sopimuksesta pitää otsatukka vähintäänkin pinnillä kiinni? että viikkosiivous tehdään? Ei se…

Lue lisää

Lapseni harrastaa… ehkä vähän liikaa?

Syksy tulee joka vuosi, eikä se yllätä niinkuin seuraajansa talvi. Tuntuu, että aika juoksee nopeampaa kuin tajunta pystyy ymmärtämään ja pian sitä juostaankin koulussa, töissä ja harrastuksissa. Arki iskee päälle ja pyöritys on kova ennen kuin lopulta kaikki rutinoituu. Rutinoitumisen jälkeen kaikki muuttuu taas helpommaksi ja siitä ajastakin alkaa pysymään kärryillä. Samoihin aikoihin koulun kanssa…

Lue lisää

Mikä siinä on, ettet sie suostu lukemaan kirjoja?!

Kun mie olin oppinut lukemaan, mie luin koko ajan. Kirjasto oli käytännössä miun toinen koti. Mie rakastin uppoutua neiti Etsivän kanssa mysteerien pariin, seikkailla Viisikon kanssa ja ihmetellä Narniaa. Kun miusta tuli vanhempi, miut vei mukanaan 10 pientä neekeripoikaa, Harry Potterit, Taru sormusten herrasta ja niin moni muukin tarina. Ja ihan niinkuin pienenäkin, mie vihaan…

Lue lisää

Tyttö, joka sai elämältä kaiken

Se alkoi maanantaina. Kuuntelin kun pieni opetti pehmoleluaan puhumaan espanjaa jonkun leikin yhteydessä. Palasin ajassa 10 vuotta taaksepäin. Tajusin, että 10 vuotta sitten täytin 19. Niille ketkä eivät tiedä, niin huimat puoli vuotta kerkesin olla ”vaan” 19 – sitten olinkin 19 ja raskaana. Tulin Baskimaasta kotiin 11 vuotta sitten, enkä vieläkään ole pitänyt lupaustani palata.…

Lue lisää

Onko lapsenani… vaikea olla?

Istun kampauspöytäni edessä ja meikkaan. Aamu on sujunut niin hyvin: herättiin yhdessä ja kikateltiin, syötiin aamupala eikä missään välissä ollut semmoinen olo, ettei selvitä ulos ajoissa. ”Voinks mä laittaa nää shortsit ja leggarit tänään?” pieni kysyy. Katson puhelimesta säätiedotuksen ja totean, että päivästä on tulossa tarpeeksi lämmin. Nyökkään ja hymyilen. Sitten jatkan meikkaamista. Pienellä on…

Lue lisää

Päiväni äitinä

”En mitenkään voi uskoa, että sä oisit äiti!” on kuulunut useammastakin suusta, useammin kuin kerran. Osaan kyllä aavistaa mistä se johtuu, en itsekään näe itseäni perinteisessä äidin hahmossa. Perinteiseen äidin hahmoonhan kuuluu jollain tasolla lempeys, pullat ja henkinen tasapaino. Ainakin ulkoisesti. En mie oikeesti edes osaa oikeasti sanoa mikä se perinteinen äiti on. Tai siis…

Lue lisää

Päivä meillä

Päivä elämässä. Se on lyhyt, mutta silti niin merkityksellinen. Syvällistä? No ehkä liiankin – varsinkin sellaiselta ihmiseltä, joka ei osaa elää päivä kerrallaan. Mie oon kai viime aikoina tuntenut oloni jotenkin erityisen haikeaksi, koska oon ollut niin paljon reissussa. Ei ole ollut sellaista kunnon otetta kotiarkeen viime viikkoina. Pieni on kanssa ollut aika ärtyisä –…

Lue lisää