Toimiva… arki?

Kollaasin kuukauden aihe käsittelee toimivaa arkea. Mutta mitä se toimiva arki oikein tarkoittaa? Onko se helppoutta? Vai onko se vaan puhtaasti sitä, että asiat sujuvat? Joko menemällä omalla painollaan, toki välillä hieman kipuillen – välillä taas palasten solahdellessa paikoilleen niin mutkattomasti, ettei sitä meinaa edes uskoa todeksi. Rehellisyyden nimissä en todellakaan osaa sanoa tähän sen kummempaa vastausta. Taskustani ei löydy reseptiä siihen miten kaaoksesta tulee hallittua sellaista.

Koska sitä meidän arki on – kaaosta. Se on laukkujen pakkaamista, hyvästejä, isoja ”tervetuloa kotiin!” -haleja, suukkoja. Iltoja sohvalla ilman, että tarvitsee sanoa mitään. Puheluita, joissa käydään läpi päivän tapahtumia. Huonoa omatuntoa, viestejä. Hätäisesti syötyjä lounaita ja kotiin tilattuja päivällisiä. Kokkausta. Väsymystä. Pään hakkaamista seinään, koska ehkä – EHKÄ – olisi kannattanut miettiä sanooko jotain ääneen vai ei. Morkkiksia. Naurua ja rakkautta. ”Kyllä tästäkin selvitään” -mantran hokemista.

Tätä kirjoittaessani istun ehkä sympaattisimmassa hotellihuoneessa ikinä. Ajaessani tänne olen soittanut (handsfreellä tietenkin) niin kotiin kuin ystävälle. Olen pohtinut raha-asioita ja unelmia. Olen maalaillut piruja seinille – niin kuin miulla tapana on aina silloin, kun tunnen oloni epävarmaksi itsestäni ja esimerkiksi siitä, että olenko puhunut töissä taas ohi suuni. (Ja milloin joku keksii miten miut potkitaan pihalle, koska puhun liikaa ja hetkittäin suodattamattakin.)

Miten tämä liittyy arkeen ja sen toimivuuteen? Ehkä pinnallisella tarkastelulla ei mitenkään, mutta kun kurkkaa pikkasen syvemmälle, sitä tajuaa, että ei saateri soikoon – tämä on sitä meidän perheen arkea. Ja jollain ihmeen voimalla, se toimii. Noooo – olkaamme rehellisiä. Ei se ole ihme, joka saa arkeni toimimaan – se on tukiverkko.

Saisinko arkeni toimivaksi ilman tukiverkostoani? En tiedä. Haluaisin kovasti sanoa, että mikäli vaihtoehtoa ei olisi, vastaus olisi ehdottomasti kyllä. Mutta halu ja todellisuus ovat eri asioita. Enkä kyllä usko, että saisin. Tai ainakin miun on äärimmäisen hankala kuvitella miten ihmeessä se onnistuisi – ei näillä kuvioilla ainakaan mitenkään. Minkä takia olenkin äärimmäisen kiitollinen sille miun tukiverkostolle, että he mahdollistavat tämän. Vaikka en sitä muistakaan näyttää läheskään niin usein kuin kuuluisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s