Marraskuu

On marraskuu. Oloni on väsynyt. Haaveilen auringosta, lukemisesta, kirjoittamisesta, laulamisesta, luentojen pitämisestä niistä asioista mitkä ovat lähellä sydäntäni. Samalla tuntuu, että päälleni on laskettu musta säkki, joka estää miuta tarttumasta toimeen. Se painaa niin paljon, etten saa nostettua kättäni, jotta nostaisin läppärin syliin. En saa tehtyä melodioita, vaikka muistiinpanoissa on sanoja usean laulun edestä. Työportfolio pitäisi päivittää, mutta en saa päähäni visuaalista ilmettä. Tiedän vain, että se pitäisi päivittää. Aurinko nousee ja pimeä tulee aina vaan aikaisemmin. Yhtäkkiä on kulunut päivä, viikko ja sitten kuukausi. Eikä mitään ole tehty.

Tänään pohdin miksen ole parempi niissä asioissa mitä haluan tehdä isommin. Tuntea, että en vaan askartele, vaan teen jotain oikeasti hyvin. Tunnistan tunteen – se nostaa aina hetkittäin päätään. Muistuttaa vaativasti olemassa olostaan ja kaipuusta. Pitkään kuristin ajatuksiin nousevia haluja, toiveita ja haaveita – pakotin ne olemaan hiljaa. Menemään taka-alalle. Ja nyt on pakko miettiä, että olenko kussut omiin muroihini niin pahasti, että kupissa kelluu enää pelkkä keltainen neste.

Marraskuu on monelle meistä hankala kuukausi. Pimeys saa meistä otteen – kaipaamme aurinkoa. Tai lunta. Jotain mikä toisi meille valoa. Mie en ole poikkeus, vaikka rakastan pimeneviä iltoja. Mutta elokuisia sellaisia. Koska pimeys ei ole niin synkkää kuin mitä se on näin marraskuussa. Huomaan pohtivani, että onko mikään ensi vuonna toisin? Voiko vuoden vaihtuessa aloittaa kaiken taas puhtaalta pöydältä? Saavuttaa unelmia ja tehdä muutoksia. No järjellinen puoli miusta muistuttaa, että mitään ei saavuta, jos ei itse mitään yritä. Se verhon alle painettu, jo niin kovin väsynyt, olento huokaisee hiljaa: ”Mutta en ole tarpeeksi hyvä. Enkä mielenkiintoinen. Miksi minun haaveeni toteutuisivat?” Pitäisi varmaan ruiskuttaa siihen olentoon Beroccaa, jotta se vähän piristyisi ja muistaisi taas, että sillä on voimaa nostaa se peitto pois, jonka alla on niin kauhean hankala hengittää.

PS. Tekstin upeat kuvat ovat Jenora Designin Jenni Orasen käsialaa. Jennin valokuvaamon sivuille pääsee tästä

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s