Irroitin jääkaapin ovesta postikortin…

Mie oon pakannut koko päivän. Laittanut laatikoihin laseja, lautasia, mukeja – keittiön pienkoneita. Muistoja jääkaapin ovesta: hyvä asiakaspalvelija -tunnustus töistä, syntymäpäiväkortti työkavereilta, kutsuja häihin sekä ne lukemattomat tuliaismagneetit. Äiti aloitti tuliaismagneettitradition tuomalla aina magneetin ulkomaanmatkaltaan – sitten me alettiin ostamaan niitä itse omilta reissuiltamme. Ja niin se levisi ystäväjoukkioon. Pieni, mutta silti ihan jäätävän iso juttu. Edelleen äiti tuo magneetin ja edelleen se tekee miut yhtä iloiseksi kuin pienempänäkin.

Mie oon kasannut arvotavaroita, joita on vietävä evakon alta pois. Työmaan urakan vakuutus ei kata, jos niille käy jotain, joten vien ne mukanani. Oon pakannut IKEAN siniseen kassiin laatikoita ja laatikoita laukkuja, huiveja, asusteita, koruja ja kenkiä. Osan kohdalla mietin, että onkohan tämä tarpeellista ottaa mukaan, mutta jokin on saanut laittamaan laatikon pussiin. Ehkä se menee sitten tunnepuolen arvotavaraksi.

Tuijottelen kirjoja. Ehkei niitä tarvitse pakata. En haluaisi liikuttaa niitä pois omilta paikoiltaan. Kirjoilla on aina ollut ihan erityinen paikka miun sielunelämässä. Niitä on esillä asunnossa vain vähän, mutta olohuoneen hyllyjen laatikot ovat niitä täynnä.

iltasatuja kapinallisille tytöille

Päivä on ollut omituisen tunteellinen. En osannut odottaa, että asunnon riisuminen muistoista saisi miut tällaisen tunnemyrskyn keskelle. Pakkaaminen on ollut raskasta – en aluksi tiennyt mistä aloittaa. En kai tavallaan vieläkään tiedä, kun pitäisi täyttää pahvilaatikko, että mistä hitosta mie aloitan tämän. Yhtäkkiä huomaan miettiväni, että mihinkä hittoon ja miten laitan suojamuoveja. Eihän näitä ole edes tarpeeksi ja miun täytyy keretä käydä ostamassa niitä Biltemasta lisää.

Olisipa joku, joka neuvoisi tässä asiassa. En oo tajunnut puoliakaan tästä hiton remontista ja asioista, joita miun pitäisi päättää. Onnea on byVilma, joka heittelee miulle välillä neuvoa antavia viestejä. En ehkä olisi selvinnyt edes näin pitkälle ilman niitä.

Huomenna uusin siskonpoika saa nimen. Juhlamekko saapui juuri ajallaan ja roikkuu pukupussissa makuuhuoneen kaapinovessa. Maanantaina pakkaan reissulaukun ja suuntaan Helsinkiin. Perjantaina Olutsatama rantautuu Jyväskylään ja on Gettomasan levyjulkkarit – mie oon alottanut loman. Sunnuntaina kisset kuljetetaan evakkokotiinsa ja mie yritän olla itkemättä. Tai ehken edes muista itkeä, koska huolehdin liikaa siitä, että teinkö ja pakkasinko nyt kaiken mahdollisen.

Loma countdown on käynnistetty: 6 päivää. Kuusi päivää, sitten oon lomalla – 8 päivää ja evakko on käynnistetty. 10 viikkoa ja me päästään takaisin kotiin yhdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s