Tarinankertoja

Olin lauantaina syntymäpäiväjuhlilla, joissa oli vieraina pääasiassa miulle tuntemattomia ihmisiä. Istuin huoneessa ja tarkkailin läsnäolijoita. Kaikki olivat mielettömän mukavia, mutta yksi heistä nousi selkeästi joukosta: paikalla oli tarinankertoja.

”Mikä?” saatat miettiä. Tarinankertoja on ihmistyyppi, jolla on taianomainen kyky kertoa tarinoita. En nyt tarkoita tarinoilla satuja tai valheita, vaan tarinoita – kokemuksia ja kommelluksia omasta, tai muiden, elämästä Tarinankertoja kertoo asiat mukaansatempaavasti. Hän vangitsee kuulijansa ja saa heidät keskittymään – myötäelämään tarinaa. Ja juuri niin tapahtui näissäkin juhlissa. Kuuntelimme keskittyneesti ja nauroimme kovaäänisesti tämän kertojan kokemuksille ja kommelluksille.

Kun mietitään meidän kulttuurihistoriaamme ja sen siirtämistä sukupolvelta toiselle, nousee tärkeänä esiin tarinat. Ihmiset pitävät tarinoista – ne auttavat muistamaan yksityiskohtia paljon paremmin kuin pelkkä faktapohjainen tiedonsiirto vanhalta nuorelle ja niin eteenpäin. Tarinoiden avulla opetetaan lapsia: mitäs sille Jussille kävikään, kun tarpeeksi monta kertaa huijasi, että susi on tulossa kaupunkiin? No syödyksihän tuo tuli, kun ei kukaan enää uskonut tosi tilanteessa. Älä siis juksaa, valehtele tai huijaa, koska muuten ei enää kukaan usko, kun on oikea tilanne käsillä!

Eihän nämä kuvat edes liity tähän tarinaan millään tavalla. Mutta ehkä tässä välissä olisikin hyvä nauttia kupillinen kahvia?

Tarinankerrontaa voi, ja olisi hyvä, opiskella. On olemassa klassinen ja hyväksi todettu draaman kaari, jota käytetään paljon esimerkiksi Hollywood -elokuvissa. (Tuntuuko, että jokaisen elokuvan juoni on aina samanlainen? Joo, se on sitä klassista ja toimivaa draaman kaarta kuule se. Yleensä pitää sisällään henkilöhahmon suuren ”AHAA” -hetken, jossa se henkinen kasvu ja oivallus paremmasta elämästä tapahtuu.)

Bloggaajat kertovat tarinoita. Tai ainakin meidän pitäisi. Ne on kai sitten sellaisia arkipäiväisiä tarinoita ja hetkiä. Olen nyt muutaman päivän työstänyt tätä tekstiä ja miettinyt, että mikä on se tarina, jota mie kerron. Mikä on miun draaman kaari? Vaikeaselkoinen, sanoisin – ainakin omasta näkökulmasta katsottuna. Voisiko tätä tarinaa kertoa jollain toisella tapaa?

Olisi jotenkin superihanaa, jos hymyssä suin kirjoittaisin miten kaikki nämä kysymykset saivat vastauksensa, kun tuijottelin maailmanpyörästä maisemia. Mutta valitettavasti istun otsa rypyssä läppäri sylissä ja päässäni on kysymystä kysymyksen perään.

Mutta. Jos jotain olen taas viime viikkoina oppinut on se, että kaikki selviää kyllä. Hiton vaikeaa siihen on uskoa silloin kuin tilanne vain näyttää pohjattoman toivottomalta. Mutta silti – kaikella on tapana selvitä. (Sanat suoraan miun äidin suusta otettuina.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s