Kauneuden merkityksettömyys

Katson kaunista tytärtäni. Katseeni siirtyy ympäri kaunista, joskin kaaosmaista kotiani. Kauniita tavaroitani. Lattialla televisiotason vieressä on Minna Parikan kenkälaatikko sekä edelleen avaamaton Hermesin huivilaatikko, jonka ostin viime vuonna Kööpenhaminan reissultamme. Huivi on kaunis – se on ”juhlapainos” yhdestä Hermesin vanhimmasta kuosista: kortti- ja rahapelejä pelaavista ihmisistä. Kuultuani sen tarinan, sanoin myyjälle sen sopivan miulle täydellisesti ammattini takia. Ehkä juuri siksi olen vaalinut sitä kuin aarretta – odottaen täydellistä hetkeä ensimmäiselle kerralle, kun huivi otetaan käyttöön.

Olen ympäröinyt itseni kaikella kauniilla – eikä se ole mikään salaisuus kenellekään ikinä ollutkaan, että kauniita asiat saavat miut helposti kulkemaan kassan kautta. Tyttäreni ei suinkaan ole tavara, mutta olen äärimmäisen ylpeä hänestä. Lapsesta, joka on kaunis niin sisältä kuin ulkoa. Lapsi, joka ansaitsee kaiken hyvän tässä maailmassa. Mutta sitten tullaan siihen elämän hetkeen, kun kaikki kauneus ja hyvyys ympärilläni ei poista sitä, että miusta tuntuu paskalta.

Elämme jännittäviä – jopa pelottavia – aikoja, jolloin tulevaisuudessa taloudellinen turvallisuus ja vakaus ei olekaan välttämättä enää pitkään turvattu ja vakaa. On mahdollista, että reilun 5 viikon päästä ilmoitetaan, ettei palveluksia enää tarvita ja noh – silloin ei luonnollisesti ole tulovirtaakaan. Tai sitten sitä edelleen on. Ei voi tietää. En ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, mutta tällä kertaa olen oikeasti huolissani.

Jatkuvassa epätietoisuudessa eläminen on kuluttavaa – sen vaikutus henkiseen puoleen on äärimmäisen hankalaa sanoittaa. Ja koska sitä on hankala sanoittaa, on miullakin läheisiä, jotka eivät mitenkään ymmärrä sitä, että mitä tässä käydään läpi. On toki myös iso kasa niitä, ketkä istuvat samassa veneessä ja ymmärtävät paremmin kuin hyvin sen sekamelskan mitä pään sisällä juuri nyt tapahtuu.

Miuta on muistutettu siitä, että pitää ylläpitää toivoa. Että ei kannata stressata etukäteen ja kaikella on tapana selvitä. Mie arvostan näiden lauseiden sanojia yli kaiken – sitä, että he jaksavat hokea mantrojaan aina uudestaan ja uudestaan. Kiitos teille siitä.

Posted In

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s