Millaista tyttöä kasvatat?

Käytiin Jennin kanssa Röhkeyskoulussa, joka järjestettiin Jyväskylän Sokos Hotel Alexandran tiloissa 28.11.2018. Röyhkeyskoulu on Jenni Janakan vetämä tilaisuus, jossa mietitään nykymaailmaa ja sitä, että millon sitä saa olla röyhkeä. Ja vähän myös sitä, että miten olla röyhkeä (olematta kuitenkaan mulkero).

Janakkaa on mahtava kuunnella. Hän on erinomainen esiintyjä – mukaansa tempaava, ilmeikäs, humoristinen. Hänen huomionsa ovat erinomaisia ja tapansa kuvailla tunnetta suru meidän kehossamme, saa miulle ja Jennille vedet silmiin. Röyhkeyskoulu kestää 1,5 tuntia, mutta tuntuu siltä kuin olisi mennyt vain viisi minuuttia. Viemme Janakan aikaa vielä 30 minuuttia ”koulun” loppumisen jälkeen – onhan meillä niin paljon jaettavana huomioitamme ja omia kokemuksiamme. 

Jos sitä olis täydellinen, niin vois vaan käydä kynttiläasentoon odottamaan, että loppu tulee.

Jenni janakka

Jokin Röyhkeyskoulussa jäi vaivaamaan miuta. Janakka puhui tyttöjen ja poikien kasvattamisen eroista. Siitä miten tyttöjä kehutaan, kun he ovat nätisti, tulevat toimeen toisten kanssa, ovat pukeutuneet kivasti. Poikia kehutaan, kun he ovat tehneet jotain – onnistuneet kiipeämään puuhun, tehneet jotain hurjaa. Tytöistä ei kasvateta yhtä itsekkäitä kuin pojista. Sitten se iski miuhun. Vaikka kuinka olen yrittänyt kasvattaa pientä siihen, että saa pukeutua mihin haluaa ja näyttää miltä haluaa, niin olen itsekin astunut sukupuolikasvatuksen ansaan. 

Mitäkö tarkoitan? No sitä, että miekin olen kasvattanut tyttäreni vastaamaan sellaisen naisen roolia, johon miutkin on kasvatettu – johon sisareni ja äitini on kasvatettu. Se on pääasiallisesti ihan hyvä rooli, mutta siinäkin on vielä parantamisen varaa. On tasa-arvokysymyksiä, jotka pitää ratkaista. Ja jotka eivät ratkea, jos naiset eivät vaadi niihin muutosta. Eivätkä vain tulevaisuuden naiset vaan myös meidänkin pitäisi vaatia enemmän ja kovempaan ääneen.  

Mie toivon, että tästä ihanasta tyttärestäni sekä hänen serkuistaan kasvaa tyttöjä, joita ei haittaa, jos jokin juttu on määritelty ”poikien jutuksi”. Heidän euronsa on se ihan sama euro kuin miehelläkin. He tietävät olevansa ihan yhtä älykkäitä kuin miehet, eivätkä pelkää näyttää sitä. Mie toivon, että heistä kasvaa voimakkaita, mahtavia naisia, jotka menevät sinne mihin he haluavatkin mennä.

Loppuun liitettäköön vielä aihetta koskeva video, jonka ystäväni Facebook toi eteeni aikaisemmin tällä viikolla: