#hotellife ja tekemättömät asiat

Tuijotan kalenterin viikkoja. Sivut on tuhrattu täyteen kaupunkeja mihin mennä, asioita joita pitää muistaa ja sovittuja tapaamisia. Pitäisi saada lisää asioita mahtumaan. Turhauttaa. Ärsyttää. Olisi asioita mitä pitäisi tehdä, mitä haluaisi tehdä ja sitten olisi vaan tosi ihanaa, kun ei olisi mitään mitä tehdä.

Se näissä työreissuissa eniten harmittaa – sie et voi tehdä oikein mitään niistä asioista, mitkä on siun to do -listalla. Niin kuin esimerkiksi pestä pyykkiä. Sitä varten pitäisi olla niiden likapyykkien luona. Tai lajitella ja hinnoitella kirpparille meneviä tavaroita. Lista tuntuu loputtomalta. Ja sitten kun sie pääset kotiin, niin kiinnostaako näihin asioihin tarttuminen? Ei. Sitten taas ensi viikolla istut hotellin sängyllä läppäri nassun edessä ja mietit, että pitäispä muuten pestä sitä pyykkiä.

Toivoisin, että miulla olisi kotona kodinhoitaja. Sellainen ihana, joka hoitaisi miun ruokaostokset, pyykit, siivoamisen. Sitten kun 8 tuntia olisi ohi, niin hän lähtisi kotiin ja miulta olisi poissa ”ylimääräiset” juoksut, joista en pidä. Voisin keskittyä sitten niihin tärkeimpiin juttuihin, kun olen kotona. Niin kuin pieneen ja meidän laatuaikaan. Turhautuminen ja ärsyyntyminen vain kasvaa. (Voi myös muuten johtua siitä, että on nälkä, eikä miun ateriaetu ole vieläkään päivittynyt kortille.)

bulletjournal

Lyön kalenterin kiinni ja ulos pääsee syvä huokaisu. Jossain vaiheessa sitä on lakattava murehtimasta ja tehtävä suunnitelma, jotta kaikki luvatut asiat hoituvat. Ja jotta toki pääsisi tekemään myös niitä asioita, mitä haluaisi itse tehdä – niinkö mennä elokuviin pienen kanssa.