Lapsenne ei osaa lukea

Niinpä niin – sellainen puhelinsoitto tuli aikaisemmin tällä viikolla. ”Olen huolissani, koska lapsenne ei osaa lukea niin hyvin kuin 4. luokkalaisen kuuluisi.” Nielaisin. Tilanne on siis pahempi kuin olin osannut kuvitellakaan. Meillä on käyty kädenvääntöä lukemisesta paljon. Se ei yksinkertaisesti ole kiinnostanut. Se on tuntunut hankalalta ja vaivanloiselta. Tarinoista meillä on pidetty aina, mutta että olisin saanut pienen lukemaan. Se on tuntunut hetkittäin melkein mahdottomalta. Mie olen huutanut asiasta. Mummi on saarnannut melkein yhtä paljon kuin miekin. Ja silti – tässä sitä ollaan. Kuuntelemassa puhelimessa, että miten nyt tarvitsisi keksiä jokin ratkaisu, koska ensi vuonna lapsi on muuten ongelmissa.

Eihän se pienen vika ole. Mie luovutin – en jaksanut enää jankuttaa ja annoin asian olla. En uskonut asian olevan niin huonolla tolalla. Lapsihan osaa lukea. Puhelinsoitto koulun erityisopettajalta oli herätys – valitettavasti ikävä sellainen.

Niinpä tulostin tähtiä koko kuukauden edestä, joita voidaan värittää, kun ollaan aina yhdessä illalla luettu 15 minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Soitin Mummille ja ilmoitin, että tämä kuuluu iltarutiineihin tästä lähtien myös Mukkilassa. Kuukauden viimeisen tähden perään on kirjoitettu palkinto. Mikä se palkinto sitten on – sitä ei tässä vaiheessa tiedä vielä kukaan. Ja toivottavasti tämä toimenpide riittää siihen, että lukutaito saadaan hiottua kuntoon.

Ja ehkä tämän avulla saadaan myös äidin aika mittavaksi kasvanutta luettavien kirjojen pinoa vähän pienemmäksi.

iltasatuja kapinallisille tytöille