Kuka keksi uusioperheet?

Siitä on kulunut jo pieni tovi, kun istuin koneen ääreen ja kokosin ajatukseni kirjoittamista varten. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon – tuntuu, ettei oikein saa otetta kunnolla mistään, kun ajatus on koko ajan jossain muualla. Jos se ei ole tulevassa työtehtävässä, on se Pölvästin luona. Jos se ei ole Pölvästissä tai töissä, on ajatus kotona pienessä. Tuntuu, etten viime aikoina ole ollut läsnä kenenkään kanssa. Mikä on todella väärin jokaista osapuolta kohtaan – myös miuta itseäni.

Ilman lapsiakin on uuden parisuhteen muodostaminen haastavaa. Toki se on sitä äärimmäisen ihanalla tavalla. Kun siulla on lapsi, on se vähän monimutkaisempaa. Se vaatii myös kumppaniehdokkaalta enemmän, koska hänen täytyy tulla mukaan jo valmiiseen perheeseen. Ja se jos mikä on varmasti haastavaa.

äitiys

Jokainen meistä varmasti muistaa millaista suhteen alku on – sitä haluaisi vain keskittyä siihen toiseen. Opetella tuntemaan ne pienetkin silmien pyöräyttelyn merkityksen, tavan jolla kulmat kurtistuvat, kun on uppoutunut ajatuksiin. Sen miten pääsee kainaloon riidan jälkeen ja mikä saa toisen nauramaan. Sitä haluaisi tutkia ja opetella niin paljon kuin olisi mahdollista. Kun sie oot vanhempi, se ei ole samalla tavalla mahdollista. Kuulostaa karulta ja tavallaan se myös on sitä. Koska siun prioriteetti ei olekaan se uusi suhde – se on lapsi. Ja se vaatii myös aivan erilaista ymmärrystä kumppaniehdokkaalta. Hän ei ikinä tule olemaan siun elämän ykkönen, koska se paikka on viety jo.

pussaus

Mikä haaste äitiydessä ja uuden suhteen aloittamisessa on miulle henkilökohtaisesti suurin, on pienen tunteet. En halua, että pieni kiintyy uuteen ihmiseen ja lopulta menettää tämän, koska suhde ei pidäkään. Ja huomaan työntäväni ihmisiä pois miun läheltä, jotta en vahingossakaan satuta pientä. Se on (jälleen kerran) tragikoominen osa elämääni. Viime aikoina aihe on ollut vahvasti esillä ja olen huomannut, etten osaa lopettaa sitä. Miulta kysytään, että miksi mie teen niin ja mie kohautan olkapäitäni samalla, kun vastaan, etten halua, että miuhun sattuu. Mikä pitää paikkansa, mutta en myöskään halua, että pieneen sattuu. Hän on menettänyt aivan liian monta ihmistä pieneen ikäänsä nähden. Jos tuo lapsi kykenee ikinä terveeseen parisuhteeseen, niin se on ihme. Eihän hänen äitinsäkään nähtävästi pysty sellaiseen enää. Että puhutaanko hetki niistä roolimalleista? (No – jos nyt jätetään se seuraavaan kertaan.)

me

On henkisesti haastavaa olla tilanteessa, jossa tiedät, että monta siulle rakasta ja tärkeää ihmistä joutuvat hetken elämästään kestämään ihmistä, joka vasta opettelee jongleeraamaan näiden kaikkien pallojen kanssa. Välillä joku pallo tippuu, sitä tuijottaa hetken ja yrittää olla huutamatta, että ”VITTU KU VITUTTAA!” Koska sitä se oma epätäydellisyys kyllä tekee – vituttaa. Ja kun sie et edes osaa sanoittaa itseäsi kenellekään.   Puhumattakaan siitä miten tyhmältä tuntuu, kun tavallaan yrittää pitää nämä kaksi osapuolta erillisinä osinaan, vaikka sisällä pieni ääni ehdottelee, että mitä jos lyötäisiin paketti yhteen. Vahvempi ääni kuitenkin sanoo sille: ”Ole hilijaa! Kukaan meistä ei ole valmis siihen!” Ja valitettavasti se vahvempi ääni on ainakin vielä oikeassa.

2 thoughts on “Kuka keksi uusioperheet?

  1. Hiljaa hyvä tulee silloin kun lapsia on mukana kuviossa😊 Uskon että sydän kertoo milloin on aika esim. muuttaa yhteen. Niin meille ainakin kävi, ajatus tuntui ensin ihan mahdottomalta, mutta pikkuhiljaa päätös kypsyi. Ihanaa syksyä teille❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s