Täydellinen elämäni

”Olispa siistiä olla toi”, ajatteli joku joskus. Harvemmin tiedämme mitä sen ihmisen elämässä tapahtuu silloin kuin kukaan ei ole näkemässä. Niinpä turha siis toivoa olevansa kukaan muu – todellisuus on yleensä kuvaa karumpi.

Maaginen kolmenkympin raja lähestyy miuta – tiedän, että oikeasti mikään ei muutu. Elämässäni ei tapahdu radikaaleja muutoksia. Pieni on edelleen pieni, jatkan työtäni ihan normaaliin tapaan, kisset ovat kissejä. Ei ole ilotulituksia, eikä ovelleni saavu ketään kukkapuskan kanssa kertomaan, että elämä olisi turhuutta ilman miuta.

Kisse
Tuleeko miusta isona sittenkin ehkä kissemummo?

Silti taustalla kummittelee erilaisia ajatuksia, kuten miun piti tehdä viimeinen lapseni, kun täytän 30. Mitä siis nyt? Ajatus vaivaa miuta – olen ollut suhteellisen ehdoton asian kanssa. Se ajoi miut lopulta luopumaan upeasta parisuhteesta. Täyttä ironiaa, että nyt on se hetki, kun vuodet tulee täyteen ja tämä on lopputulos.

Miulla on uskomattomat vanhemmat, sisarukset ja tytär. Ystäviä, joiden tapaamisesta kiitän kohtaloa joka päivä. Työkin löytyy, josta pidän.  Miulla ei ole mitään syytä olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Mutta silti näin 30 tanssahdellessa vaan lähemmäs ja lähemmäs, miuta mietityttää asiat, joita en saanut – tai mahdollisesti edes saa. Kai se on jonkin sortin tapa käsitellä asioita – tai jos ei, niin laitetaan se sitten jonkinsortin ikäkriisin piikkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s