Hyvä haltijatarkummini Vesta

On ollut aikamoinen lauantai jo tässä vaiheessa. Ollaan aamulla käyty pienen pianokonsertissa, sen jälkeen seuraamme on liittynyt lainatäti ja ollaan suunnattu Soppa Bistroon Brooklyn-brunssille. Lopulta ollaan päädytty nukahtamaan omiin päihimme sohvaa. Tunnelma on uninen – talossa nukkuu kolme naista ja kaksi kissaa.

Venyttelen. Kumpikin meistä on herännyt puhelimen ääniin – toisen puhelin soi ja toiselle tulee viestiä. Harmittelen, että tänään olisi ollut Vestan keikka Lutakossa ja samaa kiroilee lainatätikin. Jäätiin ilman lippuja ja se ärsyttää – laitan my storiesiin kuvan lainatädistä tekstillä: ”Ei mahduttu Lutakkoon @veshtua katsomaan :(”. Yhtäkkiä tulee viestiä – keneltäpä muulta kuin itseltään Vestalta. Meillä on yhtäkkiä nimet listassa ja ollaan menossa katsomaan keikkaa, joka on ollut loppuunmyyty jo viikkoja! Asunnossa kiljutaan – ja kovaa.

Pieni menee vessaan ja mie seuraan kohta perässä. Siellä se istuu kylpyammeessa ja itkee. ”Mikä hätänä?” ”No kun minäkin olisin niin kovasti halunnut tulla mukaan!” Pieni rakastaa Vestaa, mutta kaikki luullaan, että keikka on K-18. Pidän sylissä, silitän, pyyhin kyyneleitä. Lupaan yrittää hankkia nimmaria. Sovitaan, että tuun kanssa mukkilaan yöksi. Pakkaudutaan porukalla autoon, kun puhelin pilpattaa taas – se on Vesta! Ja hän kertoo, ettei keikka olekaan K-18 ja pieni on lisätty listaan! Kiljuminen alkaa uudestaan! Tämä on niin uskomatonta! Uskomatonta.

Haetaan lainatäti ja sen poikkis syömästä – on aika lähteä keikalle. Siellä seuraamme liittyy mitä ihanin seikkailuryhmän jäsen, joka kuin sattuman kaupalla on myöskin päätynyt keikalle. Tanssitaan ja lauletaan yhdessä. Keikka on uskomaton – Vesta on uskomaton. Hän nauraa ja sanoo mikkiin: ”Mokasin.” Ja yleisö nauraa hänen kanssaan. Ei siihen riitä edes sanat kuvailemaan miten uskomaton fiilis Lutakossa on.

Eikä siinä vielä kaikki…

Keikka päättyy. Pieni on käynyt jo kysymässä Lutakon henkilökunnalta, että saako Vestalta nimmareita. He eivät tiedä. Odotamme. Vestaa ei näy ja pientä harmittaa ihan todella paljon. Mie yritän muistuttaa miten uskomattoman onnekkaita me ollaan jo siitä, että ollaan päästy keikalle. ”Hei! Mä oon kyllä tosi hyvä puhumaan nimmareita”, lainatädin poikkis sanoo. Ja niin he lähtevät nimmarimetsälle… Kuinkas siinä kävikään? No sinnehän pieni livahtaa bäkkärille poikkiksen kanssa samalla kun me muut tuijotetaan leuka lattiassa narikkajonosta.

Hetken päästä takaisin tulee maailman onnellisin pieni. Hän hyppii ja pomppii ja näyttää saamaansa nimmaria. Hän on saanut halata Vestaa ja jutella tämän kanssa. Kun poistumme, on koko bändi vielä pihalla. Seikkailuryhmän jäsen menee kiittämään omasta lipustaan – pieni menee vielä juttelemaan Vestan kanssa ja mie olen vain puulla päähän lyöty. Siis mitä ihmettä tänään on tapahtunut?

Kun pääsemme kotiin, tajuan, että olen vain huutanut pikaiset kiitokset bändille. En edes ole kiittänyt kunnolla henkilökohtaisesti, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Mikäli kaiken lisäksi satut vielä Vesta lukemaan tämän, niin anteeksi, etten kiittänyt kunnolla henkilökohtaisesti. En vieläkään ole täysin varma, että tapahtuiko tämä päivä oikeasti vai onko tämä hyvin todentuntuista unta. Ei miulla edes oikein riitä sanat kuvailemaan tätä kiitollisuutta ja onnea, mitä mie tunnen just nyt. Olo on kuin oltaisiin tipahdettu suoraan satuun ja meille olisi hymyillyt meidän ihan ikioma haltijatarkummi – joka siis sattuikin olemaan Vesta! Eihän tästä pääse pieni ihminen yli eikä ympäri.

Toivoisin, että olisin osannut sanoa tämän siinä päin naamaa, mutta koska joudun elämään sen kanssa, etten vaan osannut… Niin tässä tämä vielä näin:

Kiitos. Siis ihan miljoonasti, koska tämä on kyllä ollut meidän parhain lauantai ikinä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s