Komediateatteri esittää: Ella ja kaverit

Lauantaiaamuna herätyskello soi. En erityisemmin pidä siitä, että viikonloppuna täytyy herätä kelloon, mutta nyt meillä on tärkeääkin tärkeämpi syy – nimittäin lähdetään Tampereelle teatteriin! Meidän juna lähtee 10:15, joten kello soi 08:30. Näin meillä on tunti aikaa ennen kuin meidän pitää hypätä bussiin. ”Mutta äiti – meillähän on auto”, pieni toteaa. Tosin ymmärtää kyllä yskän, kun sen aamukahvia keittäessä selitän.

Kumma kyllä ollaan ajoissa. Bussikin on ajoissa. Edellisenä iltana olin haaveillut, että olispa Jyväskylän liikenteellä samanlainen mobiiliappsi kuin HSL:ä ja aamulla selviää, että niinpäs muuten onkin! Ei tosiaan enää tarvitse käteistä, kun bussilla matkaa, koska lipun voi helposti ostaa mobiililla. Kyllä muuten meikäläisenkin bussimatkailu helpottui huomattavasti. Mie oon juuri niitä ihmisiä, ketkä matkustaa niin harvoin, ettei kannata ladata mitään summaa korttiin. Nostan hattua tästä Jyväskylän Liikenteelle ja Linkille.

Teatterissa

Junamatka menee rattoisasti. Syödään karkkia ja kirotaan huonoa mobiilidataa. Puhutaan muotikuvauksista ja yritetään hakea kuvainspiraatiota. Lähetetään Jennille viestejä, että mites meidän kuvaukset. Juna on täynnä, mutta se ei menoa haittaa. Miuta alkaa väsyttää – niin kuin aina kun matkustan. Se on se tärinä. Ihan kuin olisin vauva, joka nukahtaa siihen tärinään.

Päästessämme Tampereelle vastassa on mummi, sirkustäti ja neiti Näpsäkkä. Kaikki valmiina teatteriin. Mummi on ostanut meille eväitä, joten pahin nälkäkin saadaan selätettyä ennen teatteria. Komediateatterin puitteet ovat upeat – kristallilamppuja, paksuja verhoja, vähän art decoa. Upeaa.

 

ELLA JA KAVERIT

Näytelmä alkaa. Pieni ja Näpsäkkä ovat haltioituneita. Näytelmä etenee hyvin. Mikä miuta hieman häiritsee on se, miten lapsia näytellään. Mutta tämä ärsyttää miuta melkein joka kerta, kun aikuiset esittävät lapsia. Jostain syystä näytellään imbesillejä. Ja se ärsyttää miuta. Sillä lapset eivät ole imbesillejä – he ovat lapsia. Nämä kaksi asiaa ovat eri asioita. Tässäkin näytelmässä varmaan muutama näyttelijä olisi kuolannut, jos se vaan olisi ollut mahdollista.

Teatterissa

Tätä (oikeastaan melko) pientä asiaa lukuun ottamatta näytelmä oli mahtava. Ellan näyttelijä hoiti roolinsa upeasti. Tarina oli mukaansa tempaava ja piti otteessaan niin aikuiset kuin lapset. Ja siinä vasta muuten haaste, joka ei ihan noin vain onnistu.

Kannattiko siis matkustaa Jyväskylästä Tampereelle katsomaan teatteria? Ehdottomasti. Siitä iso kiitos niin teatteriseurueelle kuin Tampereen Komediateatterillekin. Lisäbonuksena mainittakoon, että tehtiin myös täsmäisku Ikeaan – nyt on muuten äidin korut järjestyksessä – ainakin melkein.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s