Kun kissanpentu tuli taloon

Meille on tullut uusi asukki. Pikku-kisse. Se on ihan supersuloinen, pikku pörröpää. Ikää sillä on huomenna huimat 7 viikkoa ja silti se osaa jo hienosti käydä hiekkalaatikolla. Ja miten nopeasti noin pieni vei niin suuren palan meidän sydämistä.

Mutta kaikki ei ollut alusta asti helppoa. Nimittäin kisse ei todellakaan ollut tyytyväinen tämän pienen karvakasan saapumiseen. Niinpä kisse mökötti, sähisi ja murisi. PAAAALJON. Ja miuta ahdisti ja harmitti, koska en tiennyt, että mitä ihmettä pitäisi tehdä. (Ex-)mies käski olla kärsivällinen ja inhottavaa kyllä, hän oli oikeassa. Torstaina, kun tulin työreissulta kotiin, miuta vastassa oli kaksi toistensa seurassa viihtyvää kissaa. Toki edelleen kisse näyttää välillä pikku-kisselle kaapin paikan, mutta enää ei ole murinaa ja sähinää. Pikku-kisse yritti nimittäin leikkiä kissen hännällä, eikä se ollut kissestä yhtään hyvä juttu…

Työreissun ajan kateellisena luin viestejä, joita sain kissavahdilta. Siellä ne miun kaksi kissaa lähentyivät, enkä mie edes ollut kotona todistamassa sitä. Onneksi sain kuvia ja päivitystä kysymättäkin.

Bloggaaminen itsessään muuttui kyllä juuri hieman haastavammaksi – tämänkin tekstin aikana on näppäinten päältä kävelty kolmesti ja kerran jahdattu häntää. Että hetki menee varmaan totutellessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s