Lapseni harrastaa… ehkä vähän liikaa?

Syksy tulee joka vuosi, eikä se yllätä niinkuin seuraajansa talvi. Tuntuu, että aika juoksee nopeampaa kuin tajunta pystyy ymmärtämään ja pian sitä juostaankin koulussa, töissä ja harrastuksissa. Arki iskee päälle ja pyöritys on kova ennen kuin lopulta kaikki rutinoituu. Rutinoitumisen jälkeen kaikki muuttuu taas helpommaksi ja siitä ajastakin alkaa pysymään kärryillä.

Samoihin aikoihin koulun kanssa alkaa myös harrastuksiin ilmoittautuminen. Pieni on tänä vuonna päättänyt luopua tanssista, mikä harmittaa miuta. Toisaalta – muistan itsekin aina välillä luopuneeni siitä palatakseni sen pariin takaisin. Tanssin sijasta pieni haluaa voimistella. Ja voimisteluun hänet on ilmoitettu. Itse asiassa kahteen voimisteluun: rytmiseen ja sirkusteluun. Sen lisäksi pienellä on pianotunnit. Ja mediapaja, joka on siis kerho lapsille, jossa tutustutaan erilaisiin elävän kuvan muotoihin ja toteutetaan lyhytelokuvia.

 

Lapseni harrastaa, mutta…

harrastuksia on neljänä päivänä viikossa. Koulupäivät oat nykyisin pidempiä ja läksyjä tulee enemmän. Harrastuksistakin tulee läksyjä. Apua! Onko tässä pienelle ihmiselle jo liikaa? Miten tämäkin ongelma pitäisi ratkaista, kun lapsi haluaa tehdä ja harrastaa sekä olla luova, mutta sitä lepoaikaakin pitäisi olla. Kuka sen arvottaa, että mikä harrastus on hyvä pidettäväksi ja mikä tulee jättää odottamaan tulevaisuutta?

No siis myönnettäköön, että meillä ei olla ainakaan tällä hetkellä jättämässä mitään pois. Pienellä on omat harrastuksensa ja miullakin on viikossa (10 vuoden tauon jälkeen) tanssitunti. Kummatkin ollaan aika innoissaan tästä uudesta syksystä, joka tuo mukanaan uusia juttuja. Mutta samalla mie vaan mietin, että en kai mie anna miun lapsen polttaa itseänsä puhki jo nyt.

Lapseni harrastaa

Miusta tuntuu, että nykyisin ei ole ok vaan olla. Siis toki me kaikki tehdään sitä, miekin ja itse asiassa vielä aika usein. Mutta miusta tuntuu, että paineet harrastaa, tehdä ja olla kiireinen on jo pienen ikäisillä. Miten 9-vuotiaat voivat tuntea painetta harrastaa? Vai kuvittelenko mie tämän dilemman ihan kokonaan omassa pienessä päässäni?

Miulla oli pienenä paljon harrastuksia. En mie oikein muista kuinka paljon niitä oli viikossa, mutta harrastin 2-4 tanssilajia, soitin pianoa, kävin laulutunneilla. En muista olleeni erityisen stressaantunut siitä, että olisi pitänyt mennä harrastuksiin. Joskus väsytti ja ärsytti totta kai, mutta se ei ole hävinnyt mihinkään vuosien aikana. Lopulta jälkikäteen olen ihan älyttömän kiitollinen siitä, että vanhempani antoivat miun harrastaa. Sen takia miun on niin äärettömän hankala lähteä kieltämään yhtään harrastusta – miun omat kokemukset on vain positiivisia.

Miten paljon te saitte lapsena harrastaa? Entä miten paljon te annatte teidän lapsien harrastaa? Onko teidän perheessä jonkinlainen sääntö (kirjoittamaton tai kirjoitettu) harrastuksille?

One thought on “Lapseni harrastaa… ehkä vähän liikaa?

  1. Muistatko että meillä oli pienenä sääntö max 4 harrastusta ja lisää ruinattiin. Se ei tarkoittanut että harrastuksia on vain neljänä päivänä ;) Aika sopiva määrä on 3-4 päivää harrastuksen parissa tolleen topulle. Itsehän vedin monta harjoitusta päivässä.. no se oli ehkä sitten 12v eteenpäin mutta esim voikassa on jo pienenä monta tai useamman tunnin treenejä. Ei ne lapset siihen väsy. Ja kun laji vaihtuu niin ole vaan iloinen.. sittenpähän tietää mistä oikeasti tykkää ja on saanut kokeilla montaa eri juttua, tutustua paljon eri ihmisiin…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s