Mikä siinä on, ettet sie suostu lukemaan kirjoja?!

Kun mie olin oppinut lukemaan, mie luin koko ajan. Kirjasto oli käytännössä miun toinen koti. Mie rakastin uppoutua neiti Etsivän kanssa mysteerien pariin, seikkailla Viisikon kanssa ja ihmetellä Narniaa. Kun miusta tuli vanhempi, miut vei mukanaan 10 pientä neekeripoikaa, Harry Potterit, Taru sormusten herrasta ja niin moni muukin tarina. Ja ihan niinkuin pienenäkin, mie vihaan mennä pihalle talvisin, ja silloin kun ei annettu vaihtoehtoja, otin kirjan mukaan. Siinä istua kökötin eteisen penkillä ja luin kirjaa keskellä talvipakkasia. Vähän huono asento, mutta pakko mikä pakko.

Kun pääsin yläasteela, miun vanha luokanopettaja sujautti miulle käteen kortin, jossa hän toivotti lukuiloa tulevaisuuteen. Kai se kortti on vieläkin jossain – en oikeastaan ikinä kehdannut kertoa siitä muille. Ne piti miuta muutenkin opettajien lellikkinä (mikä siis kyllä olinkin, mutta turha sitä kai oli muiden naamaan hieroa). Ajan myötä lukeminen väheni, ei kai sille jotenkin ole ikinä aikaa. Tai sitten illalla olen yksinkertaisesti niin väsynyt, etten edes ajattele kirjan aukaisemista. Mutta mie luen edelleenkin – tänäänkin luin monta tuntia samalla, kun pieni leikki.

Kuva on löydetty Pinterestin ihmeellisestä maailmasta. KLIK TÄHÄN

Mie koen edelleen, että kirjakauppaan sisään astuminen on parasta ikinä. Yleensä aina, kun miulla on levoton mieli, kirjakauppaan meneminen auttaa. Kirjojen kädessä pitäminen, niiden tuoksu  ja sisällään pitämänsä seikkailut on jotain uskomattoman rauhoittavaa. Se on varmaan se syy, miksi en ymmärrä e-kirjoja. Mie rakastan pitää kirjoja kädessä, tuntea niiden tuoksu samalla, kun sie käännät sivua. Kun mie olin pieni ja katoin Kaunotarta ja Hirviötä, mikä on edelleen yks miun lempparileffoista, mie toivon aina, että miulla olis Hirviön kirjasto. Ehkä se kirjasto on syy siihen, miks se leffa on miun lemppari. (BTW – jos sie et oo kattonut Emma Watsonia esiintymässä Bellenä, niin suosittelen! Mies toki vihas sitä pätkää, mutta miun sisäinen lapseni heräsi eloon ja oli niin onnellinen!)

 

Kirjoja miulle, mutta ei siulle?

Okei, mie oon ehkä tehnyt selväksi sen, että mie rakastan kirjoja. Sen takia miun on äärettömän vaikeaa hyväksyä se fakta, ettei pieni pidä lukemisesta. Se ei sitten pidä siitä yhtään! Todella raivostuttavaa. Mie oon houkutellut, esitellyt vaihtoehtoja, ylipuhunut, kertonut miun rakkaudesta ja siitä miltä tuntuu olla osa niitä kaikkia tarinoita ja maailmoja. Mitä kaikkea hän menettäkään sillä, ettei halua lukea, koska se on vaikeaa! Mie oon yrittänyt sanoa, että se helpottuu, mitä enemmän lukee, mutta silti hakkaan päätä seinään. Miulla olisi niin paljon tarinoita, mitä mie haluan jakaa pienen kanssa. Ja nimenomaan jakaa ne kirjoina – ei elokuvina. (Tai no toki haluan jakaa ne elokuvinakin, mutta mie oon niitä, ketkä uskoo, että kirja on aina parempi kuin elokuva.) Mutta mie en saa pientä lukemaan! En sitten millään.

 

Tämä lukemisasia on vaivannut miun mieltä pitkään. Mie oon yrittänyt, että luettaisiin yhdessä joka päivä jonkin aikaa. Se toimi vähän, mutta hiipui pikku hiljaa. Joten tänään tartuin toisenlaiseen lähestymistapaan. Mie aloin lahjomaan pientä. Kyllä. Lahjomaan. Eka pieni totesi, että hän ei halua, koska mummi oli luvannut lukudiplomista jonkin palkinnon, eikä sitä ole kuulunut eikä näkynyt. No mummi on varmaan unohtanut, joten sovittiin, että muistutetaan mummia, kun hän palaa BMX-prinsessojen kanssa Amerikan ihmeellisestä maasta ensi viikon lopulla. Huokasin. Idea ei mennyt läpi. Mie en tiedä mitä hittoa mie oikein teen – lukeminen on äärettömän tärkeä taito ja pieni on siinä vielä vähän alkutekijöissään. Harjoittelu ei todellakaan tekisi pahaa. Toki, miulla se taka-ajatus on siltikin kaikissa niissä ihmeellisissä seikkailuissa, mitä kirjat pitävät sisällään! Niin uskomattomia. Kaikki ne seikkailut, mitkä mie haluaisin hänelle antaa.

 

Mutta sitten tapahtui jotain

”Kuule äiti – jos mie luen tämän Viisikko-kirjan, niin voisitko sä sitten viedä mut lelukauppaan?” kuuluu varovainen huuto sängystä. Kohotan kulmakarvojani. Pieni tietää, että mie en osta hänelle leluja, koska mie en pidä siitä. Mie hoidan vaatteet, muut hoitaa lelut. Ja trust me – niitä meiltä kyllä löytyy. Hitosti enemmän kuin haluaisin. ”Kulta, jos sie luet sen Viisikon ihan kokonaan, niin mie vien siut lelukauppaan”, mie vastaan. ”Saanko siirtyä miun sohvalle lukemaan sitä?” tulee vastaukseksi. Hymyilen voitokkaasti olohuoneessa: ”Totta kai saat!” Tässä vaiheessa mie veisin tuon lapsen vaikka Kiinaan, jos hän sanoisi, että se on ainoa paikka missä hän pystyy lukemaan.

 

Tämäkin kuva löyty Pinterestistä

 

”Onko Kirs tytön vai pojan nimi?” kuuluu huuto. ”Tarkoitatko Kris?” huudan takaisin. Tässä sitä ollaan – lahjomisen jalolla tiellä. Ja surullista kyllä, mie meen tällä tiellä nyt niin pitkään, että viimeinkin ei enää tarvitse. Että se lukeminen alkaa sujumaan ja siihen tulee vauhtia. Mie oon saanut kirjoista niin paljon sellaista mitä en olisi voinut saada misstään muualta. Ja mie haluan, että miun tytär pääsee kokemaan sen myös. Tiedän, että lapsia ei saisi pakottaa tekemään asioita vain vanhemman mieltymyksen takia, mutta tämän mie pusken läpi. Ihan sama mitä se miulta vaatii. Onneksi pieni ei sentään lue tätä blogia – keksisi vielä pyytää sitä Kiinan matkaa.

2 thoughts on “Mikä siinä on, ettet sie suostu lukemaan kirjoja?!

  1. Varmaan ajan kanssa se lukuinnostus tulee ja löytyy itselle mieluisinta luettavaa. <3 Kirjoista ja tarinoista nauttiminen on kyllä tärkeä taito, johon vanhemman kannattaa opastaa ja vähän patistaakin. Joka kahdeksas peruskoulusta valmistuva poika ei osaa lukea senkään vertaa kuin jatko-opinnot edellyttäisivät.

    Tykkää

    1. Toivottavasti – siihen asti aion patistella. Niin paljon iloa itse saanut kirjoista :) Humiseva Harjuki on luettu miljoona kertaa ja edelleen se on yhtä ihana <3

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s