Ihana, ihanampi – Yona

Tänään vuorossa on Yona ja mie oon myöhässä. Puolijuoksen kohti Kompassia, jossa olen sopinut tapaavani ystäväni. Vilkaisen vasemmalle ja huomaan parin metrin päässä hänet paahtamassa yhtä määrätietoinen ilme kasvoillaan samaan suuntaan. ”Ooks siekin myöhässä?” mie hihkasen. Alkaa vähän naurattaa. On ihanaa nähdä Tiuskia – edellisestä kerrasta on jo aivan liian pitkään. Vaihdetaan kuulumisia ja kysäisen voidaanko käydä hakemassa miulle huivi. Ulkona onkin pirusti kylmempi kuin mitä olin ajatellut.

”Mikä tuntuu aina yllättävän suomalaiset on se, että on kylmä kesä!
Yona

Niinpä me metsästetään miulle huivia – mistään ei löydy. Ei huivin huivia – mitä ihmettä Jyväskylä? Päädyn ostamaan Adidaksen hupparin, minkä jälkeen käydään vielä ostamassa Tiuskillekin lämpimämpää vaatetta päälle. Naureskellaan, että tämmöstä se sitten on – lähdetään yhdessä keikalle ja ekana ostetaan uudet vaatteet. Kello alkaa lähentymään puoli seiskaa ja suunnataan nenät kohti Telttaa, missä Yona esiintyy. ”Tiedäthän mihin me ollaan menossa?” ”Jooooooo…..” Ja hukassa ollaan. ”Ootko ihan varma, että ollaan oikeessa paikassa?” Tiuski kysäsee ja mie alan nauraa: ”En, mutta miun puhelimessa ei toimi netti, että voisin tarkastaa mihin mennään.” Onneksi Tiuski hoitaa homman kotiin ja päästään Teltalle ajoissa.

 

Yonan matkassa

Kuva: Jyväskylän Kesä/Jani Murtosuo

Kuusi albumia julkaissut Yona nousee lavalle hymyillen. ”Mun mekon vetskari repes just tossa kaks minuuttia sitten, että katotaan pysyykö mulla mekko koko keikan päällä”, hän nauraa. Yleisöstä kuuluu naura ja huutelua. Mie ja Tiuski vilkaistaan toisiamme – kyllä se nauru sieltä tulee, vaikka ei sitä varmaan sais myöntää. Musiikki alkaa soimaan ja täyttää koko sielun. Yona omistaa laulujansa yleisölle ja saa välispiikeillään meidät nauramaan. ”Pojat yrittää saada miuta shokkiin”, hän sanoo mikkiin heti keikan alkupuolella.

”Onko teistä joku ollu aikasemmin miun keikalla?” Käsiä nousee ilmaan. ”Sitten te tiedätte, että tää seuraava laulu kertoo Villestä.” Yona kertoo Villestä ja me kuunnellaan. Hymyilen hänelle, kun hän muistelee ystäväänsä. Yona muistelee muutenkin paljon välispiikeissään ja hän kertoo tarinoita laulujensa takaa. Hänen keikkansa vie mukanaan ja loppuu aivan liian pian. Tunti hujahtaa ohi nopeammin kuin olisin halunnut.

Lähdemme Tiuskin kanssa naureskellen pois keikalta. Ilta oli ihana. Kiitos Jyväskylän Kesä lipuista keikalle. Kiitos Yona ihanasta elämyksestä – ja kiitos Tiuski seurasta.

 

Ps. Tänään meillä on tiedossa pienen kanssa Mimmien keikka – toivottavasti nähdään siellä!