Käy Muumilaaksoon!

Ovet Muumilaaksoon aukenivat taas 10.6. Naantalissa. Mikä olisi täydellisempi tapa juhlistaa ensimmäisen lomaviikon juhlimista? No ei mikään tietenkään! Itsehän en voi mitään kunniaa tästä ajatuksesta ottaa, mutta onneksi sain järjestettyä itseni mukaan. Oli nimittäin mahtava reissu – sään ja seuran puolesta.

Pieni ja mie vietettiin pienen ensimmäinen lomaviikko erossa. Mie ajelin ympäriinsä työn puolesta ja pieni aloitteli lomansas isänsä kanssa. Niinpä torstaina, kun työpäivän jälkeen ajelin hakemaan pientä olin väsynyt ja innoissani. Perjantaina aamupäivästä mie pakkasin autoon pienen sekä serkkutytöt ja myö lähdettiin Tampereelta kohti Turkua. Ajomatka nyt ei mennyt täysin kivuttomasti – mutta mitäpä odottaa, kun kyydissä on 8, 4, ja 3-vuotiaat. Mutta päästiin perille – yhden pysähdyksen taktiikallakin vielä jopa! Miun uniehdotukset sai kannatusta noin 20 minuuttia ennen määränpäätä, mikä oli hieman turhauttavaa.

muumilaaksoon

Turussa meitä vastassa oli mummi. Mie sain käydä hetken hengähtämässä kaupungilla samalla kun mummi vei tytöt katsomaan laivoja satamaan. Oli ihanaa saada pieni hengähdyshetki. Kolme tyttöä on kyllä täysi kourallinen! Sanonpahan vaan!

 

Satu elää! Eläköön! Muumilaaksoon!

Muumilaakso täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Juhlavuosi siis! Myö ollaan viimeksi käyty vierailemassa Muumien luona 5 vuotta sitten. Pienellä ei nyt ihan järjettömästi muistikuvia vierailusta ollut. Tippui muuten hotellissa vessanpönttöön edellisellä kerralla – ei pää edellä tietenkään. Mutta pönttö oli iso, pieni oli vielä pieni. Sinne se humpsahti. Mutta joka tapauksessa – takaisin Muumilaaksoon!

Pienen serkuille reissu oli ensimmäinen. Joten, kuten arvata saattaa, niin aika paljon jännitystä oli ilmassa. Myö oltiin paikalla hyvissä ajoin aamulla, jottei jouduttaisiin pahimpaan ruuhkaan – eikä siltikään mahduttu ensimmäiseen bussiin, joka lähti kohti laaksoa. Eli ei suinkaan oltu ainoat innokkaat paikalla heti avajaispäivänä! Osa oli hieman positiiviemmalla fiiliksellä kuin osa. Lipuntarkastuksessa oli jonkin mittaiset jonot, eikä osa asiakkaista tuntunut millään ymmärtävän miksi pitäisi jonottaa, vaikka on rannekkeet valmiiksi ostettuina. Meilläkin oli ennakkoliput hankittuna, mutta jono liikkui ripeästi, joten mikäpä siinä auringonpaisteessa seisoessa.

Muumilaaksossa ei tarvitse pitkään odottaa, että jotain alkaa tapahtua. Päivä alkoi heti pienellä näytelmällä Muumitalon vieressä, jota myökin jäätiin seuraamaan. Oli ihanaa katsoa miten innoissaan pieni ja serkut olivat. Mikä miusta oli ihanaa, oli se miten hyvin Muumilaakson hahmot ottivat lapset huomioon. Vilijonkka jaksoi jutella pitkät pätkät pienen kanssa samalla kun Pikku Myy yritti ruotsiksi rohkaista ujostelevaa pikkutyttöä.

muumilaaksoonmuumilaaksoon

 

Roolisuorituksen hienous

Kaikessa riemussaan lasten perässä oli ihan todella hankala pysyä. Hetkittäin joutui muistuttelemaan, että odotetaanpas nyt muita ja että ei saa lähteä itekseen omille teilleen. Mutta siis oli se ihanaa nähdä miten innostuneita meidän pienet mussukat oli! Muumimaailmassa riitti tutkimista ja tekemistä ihan koko päiväksi. Mistä itse olin yllättynyt, oli muutokset joita laaksoon oli tehty. Jotenkin mie olin uskotellut itelleni, että se on se ihan sama paikka, missä myö käytiin vuosia sitten. Mutta jumantsuikka! EI SE OLLUT! Päivän aikana sattui ja tapahtui pitkin poikin laaksoa. Miusta oli ihanaa, miten hyvin eri puolille laaksoa oli onnistuttu upottamaan lyhyitä näytelmiä. Puhumattakaan siitä miten hienosti hahmot pysyivät rooleissaan koko päivän. Hosuli ei hämmentynyt kekseliäimmistäkään kysymyksistä, Sosuli näytteli nappisormustaan. Haisuli kulki Poliisin kanssa ja suunnitteli ilmiselvästi metkuja. Eikä missään nimessä pidä unohtaa noitaa, joka oli suhuisine s-kirjaimineen juuri sopivan töykeä.

Miun lempparisuoritukset teki Vilijonkka ja Pikku Myy. Ihan uskomatonta! Se miten uskomattoman hienosti Vilijonkka vastaili pienen vaativimpiinkin kysymyksiin. Puhumattakaan siitä, että Vilijonkka huomautti Pienelle miten uskomattoman fiksu hänen äitinsä on! (Toimittajan huomautus: saatoin painostaa tähän.) Siellä ne tamppaili Muumimamman lakanoita ja taitteli niitä Muumimammalle valmiiksi. Ja vielä ennen vetäytymistään tauolle Vilijonkka muisti kertoa Mammalle miten hyvä apuri pieni oli.

Päivän aikana myö kerettiin myös käydä muun muassa rannassa kahlailemassa. Muumilaaksosta pääsi suoraan rannalle, kunhan vaan muisti ottaa leiman tassuun, että pääsi myöhemmin takaisin sisälle. Tytöistä oli ihanaa kahlailla ja leikkiä rannassa – eikä vesikään kuulemma ollut edes kylmää. Rannalla käymisen jälkeen myö ei enää pitkään Muumilaaksossa vietetty. Jokaisella oli edessään vielä pitkä kotimatka ja nuoriso alkoi olemaan jo suhteellisen poikki. Niinpä käytiin Nipsun puodissa hakemassa kaikille muistot reissusta ja suunnattiin nenänpäät kohti Emma-teatteria, jossa oli vuorossa Pikku Myyn syntymäpäiväyllätyksestä kertova musikaali.

Kaiken kaikkiaan päivä oli mahtava. Siis uskomattoman mahtava. Oli ihanaa nähdä miten innoissaan pieni ja serkut olivat. Siis sitä riemua! Ei voi muuta kuin sanoa, että kiitos mummille reissusta. Oli uskomattoman ihanaa olla Muumimaailmassa teidän kanssa. Toivottavasti mie pääsen 50-vuotissynttäreille omien lapsenlapsieni kanssa. Ei tähän loppuun voi muuta sanoa kuin: Käy Muumilaaksoon!

 

”On olemassa normaaleja äitejä…
ja sit on miun maailman paras ja rakkain äiti!”

Pieni

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s