Jos tämä blogi käsittelisi tyyliä ja muotia…

niin blogi olisi jo esitellyt miun asun, jolla tepastelin kuin riikinkukko mennessäni katsomaan miun sisareni nykysirkusproduktiota Iiris. Jossa toki esiintyi myös miun serkku. Suhteellisen taiteellisen suvun keskelle olen syntynyt. Muikistelisin kuvassa, koska miuta nolotti pyytää iskää valokuvaamaan miuta blogia varten. Enkä todellakaan halunnut, että muut kerkeää tulla ulos näkemään tilannetta. (Eivät muuten kerenneet. Johtui varmaan muikistelusta.)

Myö ajettiin aamulla eka Tampereelle, jossa sain nauttia ihanan – IHANAN siskontyttöni seurasta. Se lapsi, ah! Sanat ei edes riitä sen pienen tytön mahtavuudelle. Mie oon uskomattoman onnekas, kun miun siskontytöistä jokainen on niin äärettömän ihania. Ja sellaisia pakkauksia täynnä huumoria että oksat pois! Mie oon niin onnellinen näistä penskoista, etten osaa edes kuvailla sitä mitenkään järkevästi.

blogi

Tampereelta myö jatkettiin matkaa kohti Hämeenlinnaa ja Verkatehdasta, jossa Iiris esitettiin. Sää helli meitä ja esitys oli mitä upein. Mie oon vieläkin niin ylpeä miun siskosta. Iiriksessä oli tarina ja se oli täynnä tunnetta. Jos ette usko miuta, niin käykää lukemassa Iso Mieli -blogista tai Kujerruksia -blogista – kyseessä ei siis ole pelkkä siskonrakkaus.

Sisarelleni haluan sanoa, että olet mahtava ja mie oon niin äärettömän ylpeä siusta. Sie oot ansainnut kaikki maailman kukat ja vielä paljon enemmänkin.

Ja toki kiitollinen siitä, että viimeinkin sain tekosyyn vetäistä tämän mekon päälleni. Kaikessa muikistelevaisuudessanikin. (Tokihan siis olisi pitänyt seistä 45-asteen kulmassa kameraa kohti, laittaa jalat ristiin niin että paino on toisella jalalla pelkästään. Sekä hymyillä kaunista hymyäni samalla painaen kieltä kohti kitalakea, jotta kaksoisleuka häviää. Mutta – mitäpä sitä tämän enempää murehtimaan.)