Oma koti kullan kallis ja muita klisheitä

Mie tykkään meidän kodista. Mie ostin tän aikalailla ja tasan tarkkaan kolme vuotta sitten. En oo sitten sen jälkeen, kun muutin pois vanhemmiltani, asunut missään näin pitkään. Hah! Enpä muuten ole hoksannut  asiaa ennen kuin nyt. Tää on miun ensimmäinen ihan oma koti – ja itse asiassa ainoa, jota mie ikinä edes oon käynyt katsomassa ostomielessä. Rakastuin tähän jo silloin, vaikka tää vaati paljon työtä ennen kuin nykyiseen tilanteeseen päästiin. Kiitos vaan äiti ja iskä, kun remontoitte tämän miulle <3

Kylpyhuone odottaa vielä remonttia – vihaan sitä sen nykyisessä olomuodossa. Niin epäkäytännöllinen ja ällö. Eteinen on muutamaa hyllyä vajaa valmis. Sen takia sitä ei oo vieläkään esitelty.

Pieni, mutta kodikas

Meidän koti ei tosiaan oo kovin iso. Siihen mahtuu ihan hyvin kaksi tai kolme, mutta voisi se isompikin olla. Tässä vaiheessa vanhempani luultavasti muistelevat sitä hetkeä, kun asuivat 24 neliön kodissa 2 pienen vauvan kanssa. Ja tässä mie sanon, että 72 neliötä on meille mieltymyksiin nähden ehkä kuitenkin liian vähän. En osaa oikein perustella tätä mitenkään.

Meidän eteisestä pääsee keittiöön, pienen huoneeseen, vessaan ja olkkariin. Olkkarin läpi, kun kävellään löytyy vielä miun makuuhuone. Kun ostin asunnon, olohuoneen ja makkarin jakoi ihastuttava muovinen väliverho, jonka sitten omin pikku kätösin revin irti. Kirjaimellisesti, koska se ei todellakaan suostunut lähtemään suosiolla. Tällä hetkellä huoneet on jaettu avohyllyllä ja valoverholla.

koti

Miun huoneen seinää koristaa iso Bridgitte Bardot -tapetti, josta on äärettömän onnellinen vieläkin. Mie hieman mietin, kun hetken mielijohteessa sen hankin, että toivottavasti tämä ei ollut virhe. Eikä se todellakaan ollut. Toisaalta – mie hankin aikalailla kaiken hetken mielijohteessa… Asunnon, sen sisustuselementit ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan taidettiin käydä äitini kanssa ostamassa sisustusmaalit ja tapetit yhdeltä istumalta. Lattian valitsemiseen meni 20 minuuttia. Asuntoa sentään kävin katsomassa kahdesti ennen kuin tein ostotarjouksen siitä. Semmoinen mie oon – kun mie tiedän mitä mie haluan, niin päätös on tehty. Piste. Harvoin enää tämän ikäisenä on päätökseni vaatteiden tai sisustamisen puolesta menneet vikaan.

Yksityiskohtien paratiisi(ko?)

Meiltä löytyy aika paljon yksityiskohtia. Minimalisti ei kuitenkaan taida olla miun juttu, vaikka aika paljon välillä kaipaan sitä. Mutta stten käy niin, että löydän jotain ja tarina ottaa askeleen minimalistisuudesta sivupolulle…


Siinäpä pyörähdys meille. En mie osaa tätä tämän paremmin paketoida kasaan.