Hyvä artisti

Pieni rakastaa Anna Puuta. Ja Sannia. Ja Ellinooraa. Ja Mikael Gabrielia. Ja Ollia. Ja Redramaa. Ja Suvi Teräsniskaa ja monia, monia muita suomalaisia artisteja. Mutta nämä seitsemän ensimmäistä nimeä – teistä meillä puhutaan ihan jokainen päivä. Mikael Gabrieliin meillä ollaan vähän ihastuneita, Olliin ja Rediin myös. Sanni, Ellinoora ja Anna on kaikki kauniita, voimakkaita naisia, jotka ovat meillä esikuvia. Teidän lauluja soitetaan jatkuvasti ja totta kai niiden mukana lauletaan.

Tänään on torstai – eli The Voice of Finland -päivä. Pieni rakastaa kyseistä ohjelmaa niin paljon, että jo perjantaina kysyy: ”Äiti kai me voidaan kattoo torstaina the voice of Finland?” Ja toistaa kysymyksen lauantaina, sunnuntaina, maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona – kunnes tulee torstai klo 21:30 ja hän kysyy: ”Kai me voidaan huomenna kattoo kanssa?” Jokaisen jakson aikana pieni huokaisten kertoo miten kaunis Anna Puu on.

Tänään miulle nousi mieleen, että yllättäisin pienen ja veisin hänet katsomaan Anna Puuta. Siinä pienen katseen ollessa liimautunut television ruutuun, mie etin keikkalippuja: baari, baari, baari, baari, baari, baari, ostoskeskus! Ai se on Espoossa arkipäivänä – ei… baari, baari… Lopputulema on se, etten näillä näkymin yllätä pientä ainakaan tällä asialla.

artisti

Niinpä vetoan siuhun, artisti. Mie haluaisin tarjota tyttärelleni mahdollisuuden nähdä niitä muusikkoja, joita hän rakastaa. Nähdä niitä nyt eikä 6 vuoden päästä. Ei siellä kaivata mitään lastenlauluja – ei me niitä kuunnella kotonakaan. Meidän puolesta voitte olla vahinkoja rakkauden haudalla tai seistä joka hiton nurkalla ja huutaa vastatuuleen. Meitä ei oikeastaan kiinnosta mikään muu kuin se, että me päästäisiin näkemään teidät esiintymässä, koska meille se olisi ikimuistoinen kokemus.