Jos olisin Sirpa Selänne

Jos olisin Sirpa Selänne, joisin aamulla monta kuppia kahvia samalla, kun pohtisin päivän askareita. Laittaisin pienelle aamiaista ja kyselisin mitä koulussa tänään tehtäisiin. Meidän aamuissa ei olisi kiireitä. Sitten, kun pienen olisi aika lähteä kouluun, niin mie lähtisin samalla oven avauksella ruokakauppaan.

Ruokakaupassa mie olisin kaikessa rauhassa – miun ei tarvitsisi miettiä, että mitä ruokaa mie ostaisin, koska miulla olisi rahaa. Mie ostaisin avokadoja, granaattiomenoita ja mozzarellatikkuja ilman pienintäkään murhetta vaikka joka päivä, jos mie haluaisin.

Kun mie tulisin ruokakaupasta kotiin, niin mie keittäisin kahvit. Istuisin alas ja lukisin kirjaa. Miun ei tartteisi siivota, koska miulla olisi siivooja. Ihan sama onko Sirpa Selänteellä siivoojaa oikeasti – miulla olisi. Mie viettäisin laatuaikaa itsekseni tai ystävieni kanssa sillä välin, kun pieni on koulun penkillä.

Ja koska miulla olisi joka päivä aikaa olla puolipäivää itsekseni, tehden miulle mieleisiä asioita, niin mie jaksaisin aina kiinnittää pieneen huomiota juuri niin paljon kuin hän sitä kaipaa. Me leikittäisiin ja käytäisiin luistelemassa. Uitaisiin joka viikonloppu ja katsottaisiin vierekkäin telkkaria. Mie kuljettaisin pientä harrastuksiin, eikä meillä koskaan olisi niin järkyttävä tulenpalava kiire kaikkialle. Ja mikä parasta – meillä olisi rahaa. Ei tarvitsisi miettiä, että pärjätäänkö tällä tankillisella vielä ylihuomiseen asti vai onko olemassa riski, että jäädään tienposkeen vielä ennen palkkapäivää.

Jos mie olisin Sirpa Selänne, niin mie kävisin lenkillä aina kun miusta tuntuisi siltä. Olipa se ihana syyspäivä tai kesäpäivä – miulla olisi kyllä lenkille aikaa. Tai sitten opettelisin hoitamaan puutarhaa. Tai jos oikein innostuisin, niin laittaisin pystyyn kasvimaan ja kasvattaisin ite meidän salaattiainekset. Palkkaisin kokin opettamaan miulle kuinka tehdä hyvää ruokaa. Jos siis olisin Sirpa Selänne.

Mutta kun mie en ole. Mie oon äiti, jonka taloudesta ei pidä huolta kukaan muu kuin minä. Miulla on lapsi, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Mie en ole aina paikalla, enkä aina hyvä. Joskus miuta hermostuttaa ja useimmiten väsyttää niin pirun perkeleesti. Mutta. Rehellisyyden nimissä oon ylpeä itsestäni. Miulla on omavarainen talous, miulla on maailman paras lapsi ja miulla on tukiverkosto, jonka avulla me pärjätään. Mie oon tehnyt töitä lujasti kaiken eteen ja mie oon ansainnut sen. Miun koti pyörii, koska mie pyöritän sitä – ei koska mie onnistuin nappaamaan rikkaan aviomiehen.

Joten Sirpa Selänne – jos mie olisin sie, niin mie olisin halunnut todistaa koko maailmalle olevani omavarainen nainen enkä pelkkä edustusvaimo. Mutta myönnän: olenkin nykyaikainen nainen.

 

(Jos joku nyt miettii, miksi mietin millaista olisi, jos olisin Sirpa, niin provosoiduin, enkä häpeä myöntää sitä. Linkki Iltalehteen tästä.)