Anteeks, mut miks mie oon hölmö, kun haluan naimisiin?

Mie haluan naimisiin. Oon aina halunnut. ”Ai Jeesus tää on taas joku tämmönen ’haluan unelmieni häät’ -tyyppinen bimbo, josta muodostuu jokaisen painajainen mitä lähemmäs päästään sitä h-hetkeä.” Ai, ei käyny mielessä? No mut jos kävi, niin huomauttaisin, että mie sanoin, että mie haluun naimisiin. En puhunut häistä mitään. Viime aikoina oon huomannut saman ilmiön aina kun nousee puhe naimisiin menosta. Se alkaa äimistyksellä ja jatkuu juurikin johonkin nerokkaaseen lausahdukseen kuten: ”Niin siis kai sie tiiät, että naimisiin meno tarkottaa muutakin ku juhlia.” Mie oon tullut siihen tulokseen, että nykymaailmassa, jos sie oot vahva, itsenäinen nainen, sie et saa haluta naimisiin. Ehei! Kuule! Semmonen ei sovi! 2016-luvulla naimisiin saa haluta ainoastaan niin sanotut Gold Diggerit sekä homoseksuaalit. Ja nekin saa haluta sitä ainoastaan siksi, koska maailma on paska ja epäreilu paikka, eikä ne oo saaneet mennä naimisiin aikasemmin. Mutta, jos homma olisi ollut oikeudenmukaista, eikä tätä ihmeellistä rajoittunutta touhua, niin vahva ja itsenäinen homokaan ei varmaan saisi haluta naimisiin. Koska se on niin last season.

Puhutaanpa hetki naimisiin menosta. Siihen kuuluu juhlallisuuksia alussa. Siihen rynnätään kädet ilmassa kirkuen, ollaan rakastuneita. Tehtiin sitoutuminen toiseen – hurraa! Jonain päivänä alkaa arki, eikä se toinen tosiaan ole aina todellakaan kiva, eikä sen kanssa eläminen ole kivaa. Naimisiin meno ei pelasta parisuhteita, joissa homma ei toimi. Eikä se takaa, että sitä ollaan loppuelämä yhdessä, kun on kerta yhdessä se paperinpala allekirjoitettu. Muutama todistajakin taisi olla paikalla. Mutta jos se ei kerta tosiaan takaa mitään, niin miksi mennä edes naimisiin? Helpompaahan se on olla avoliitossa, kun homma menee reisille. Siinä ei sentään tarvitse maksaa eroamisen paperitöistä mitään.

 

naimisiin
Kuva on Buzzfeed -sivustolta

 

Miksi mie sit edes haluan naimisiin?

Olenhan sentään vahva, itsenäinen nainen. Kai. Joku taisi kerran todeta miulle, että mie en tarvitse ketään. Selviän kyllä ihan hyvin itseksenikin. No toki, selviänhän mie. Mutta miksi se vahvuus ja itsenäisyys tarkoittaa sitä, että mie en saisi haluta naimisiin? Miksi mie oon hölmö, jos haluan naimisiin? Miksi mie en saisi myöntää haluavani rinnalleni ihmisen kenen kanssa pelata KPS:ää siitä, että kenen vuoro on mennä ruokakauppaan? Mie en ymmärrä. Miusta olisi ihanaa, jos joku sanoisi: ”Hei! Mie rakastan siuta niin paljon, että mie haluaisin varmistaa, että siulla on kaikki hyvin senkin jälkeen, jos mie satun kuolemaan. Ja mie lupaan yrittää parhaani, että tämä homma ei mene reisille. Itse asiassa – mie rakastan siuta niin paljon, että haluan juhlistaa sitä rakkautta laittamalla siun sormeen rinkulan, jotta kaikki tietää HETI, että tässä maailmassa on ihminen, joka rakastaa siuta jumalattoman paljon.” Mie oon niin järjettömän kyllästynyt siihen ainaiseen: ” en ikinä mee naimisiin. Naimisiin menee vaan idiootit. Miksi mie tekisin sen – se on pala paperia.” No ehkä sen takia, että sie rakastat sitä ihmistä senkin pässinpää. Sie haluat huolehtia siitä ja sie haluat varmistaa, että sillä on esimerkiksi taloudellisesti kaikki hyvin, jos vaikka jäät auton alle ja delaat. Idiootti.

Avioliittoa sanotaan vanhentuneeksi instituutioksi. Kyllä se varmaan on sitäkin, mutta vain jos myö annetaan sen olla semmoinen. Kukin pariskunta luo omat säännöt parisuhteelleen, eikä se muutu mihinkään kun kyse on avioliitosta. Jos se kerta tosiaan on ainoastaan ”pala paperia”, niin miksi se on niin kammottava asia? Koska sie et halua sitoutua. Siksi. No älähän mittään – siinä oot sitoutumatta, se ei liikuta miun elämää millään tavalla. Mutta mie en oo hullu, hölmö tai idiootti, jos mie haluan jonain päivänä löytää ihmisen, joka haluaa sitoutua miuhun. Joka haluaa perustaa perheen ja joka haluaa jonain päivänä seistä muutaman kymmenen ihmisen edessä ja huutaa: ”Kohti ääretöntä ja sen yli!” Jos jonain päivänä kaksi taisteluun uupunutta päättää laittaa aseet takaisin koteloihinsa, niin olkoon niin. Sellaistakin sattuu – mutta löytää ihminen, joka haluaa jakaa tulevaisuutensa miun kanssani. Miun mielestä sen haluamisessa ei pitäisi olla mitään hävettävää, olin sitten kuinka itsenäinen ja vahva tahansa.