Puhukaamme hetki syntymäpäivistä

Syntymäpäivistä ei pääse karkuun – pienellä, ihan niinkuin meillä muillakin, on synttärit joka vuosi. Siinä ei ole mitään erityistä – paitsi tietenkin se, että pienen syntymäpäivän juhlistaminen on yksi miun vuosittaisista kohokohdista. Hän kun on miun elämäni keskipiste, valo ja merkitys. Mikä syntymäpäivissä miuta kuitenkin risoo, on lahjat. Älkää käsittäkö väärin – miusta on ihana saada lahjoja ja antaa niitä. Valitettavasti en vain hallitse oikein antamisen jaloa taitoa. Pienen kohdalla se on aina ollut toisin – mie oon tiennyt mitä antaa lahjaksi, koska – noh – en mie tiiä. Kai sillä on jotain tekemistä geenien kanssa.

tarvikkeet2

Mikä nyt sitten mättää? Lelut. Mie vihaan lelujen antamista. Mie en tykkää antaa niitä pienelle, enkä pienen kavereille. Miksi? Koska lapsilla on jo niin järjetön määrä leluja, että mikä järki niitä on hankkia lisää?! (Tässä vaiheessa joku saattaisi huomauttaa, että miulla on järjetön määrä vaatteita – mikä järki niitä on hankkia lisää? No mie sentään luovun vapaaehtoisesti vaatteista, joita en käytä. Lapset ei luovu. Niitä leluja vaan kerääntyy vuosi vuodelta lisää, ellet sie viekkaasti lajittele ja salakuljeta niitä vähemmän käytettyjä pois sillä välin kun lapsi on poissa. Ja auta armias, kun tulee se hetki, että sillä lelulla – minkä sie oot vienyt kierrätykseen puoli vuotta aikaisemmin – halutaan yhtäkkiä leikkiä.) Mutta mitä muutakaan 8 vuotta täyttävä lapsi toivoo kuin leluja? No ei oikeastaan muuta. Ja se on ihan ymmärrettävää.

kulma

Mie pähkin ja pähkin ja pähkin, että miten mie hoidan tämän syntymäpäivälahjaongelman, koska mie en halua niitä leluja antaa. Mie tiedän, että niitä tulee joka tapauksessa järjetön määrä – nyt sekä jouluna. Onnekseni otin asian puheeksi pienen luokkalaisen äidin kanssa lauantain koulupäivänä. Hän nimittäin ehdotti, että antaisin pienelle lahjaksi tavaran sijasta kokemuksen. Jotain mikä olisi erityistä ja jota myö voitaisiin tehdä yhdessä. Niinpä hetken mietittyäni päätin viedä pienen syntymäpäivälahjaksi pidennetylle matkalle Tukholmaan. Matka tosin joutuu hetken odottamaan sopivaa viikonloppua, mutta tänään raahasin itseni (sekä miehen) askartelukauppaan ja askartelin pienelle matkalahjakortin.

lahjakortti_valmis2

lahjis_valmis3

Mie en oo ihan varma miten pieni reagoi ensi viikolla, kun saa lahjan. Hän voi joko olla todella onnellinen tai murtua totaalisesti. Rehellisesti sanottuna miuta vähän pelottaa, että kuinka tässä käy – en nimittäin haluaisi, että pieni pettyy syntymäpäivänään. Tiedän, että jossain vaiheessa mahdollinen pettymys muuttuu iloksi, mutta silti. Miuta jännittää – miuta jännittää tosi paljon.

kokosetti
”Kun kulkuri on varoissaan, sanotaan häntä turistiksi.”