Tuhopoltettu elämä

Olipa kerran tyttö ja poika. Sillä tytöllä oli irokeesi ja tatuointeja sekä naama täynnä lävistyksiä. Poika taas oli vaalea ja hieman nössykän näköinen – tavallaan nämä kaksi olivat siis toistensa vastakohtia. Heillä oli hauskaa yhdessä, poika sai tytön nauramaan ihan eri tavalla kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Tytön elämässä siihen aikaan vaikuttanut Baarimikkokin huomasi sen ja vaikka kuinka tyttö kuinka kielsi tuntevansa poikaa kohtaan muuta kuin lämmintä ystävyyttä, katosi baarimikko kuvioista. Eikä siinä kauaa kestänyt sen jälkeen, kun tyttö tajusi hänen olleen oikeassa. Tyttö oli korviaan myöten ihastunut poikaan. Poika tosin ei ollut ihan samalla viivalla tytön kanssa – siitä alkoi pitkäjänteinen taistelu. Taistelu, jonka ratkaiseva käännekohta oli, kun poika ei enää jaksanut erään pitkän illan päätteeksi ajatella aivoillaan. No – ei siitä sitten sen enempää.

Tyttö ja poika päättivät pitää pussailunsa salaisuutena muilta. Varmaan osaksi senkin takia, että kumpikin oli järkyttyneitä siitä mitä tapahtui. Tyttö mietti monta kertaa, että nyt riittää ja silti hän huomasi aina vaan laittavansa viestiä pojalle uudestaan ja uudestaan. Ja vaikkei poika mitään ikinä myöntänyt, tilanne oli sama myös toistepäin. Ja niin pikku hiljaa siitä alkoi tulla tapa ja pojasta vakituinen aamuvieras tytön kodissa.

Viikkojen muuttuessa kuukausiksi, salaisuus tuli julki. Poika kritisoi tytön ruokavaliota ja tyttö alkoi uutterasti uudistamaan pojan vaatekaappia. Niinpä pikku hiljaa heistä muotoitui äiti ja mies. Ja ajan saatossa mies muutti äidin ja pienen yhteiseen kotiin ja heistä muotoitui ihan oikea perhe. Sellainen, jossa oli äiti, vara-isi ja pieni. Kaikki tuntui etenevän mainiosti – äiti oli onnellinen. Mies ja äiti toki taistelivat joskus, mutta pääasiassa heidän elämänsä oli rauhallista, sopusointuista. Heidän tapaamansa ihmiset ylistivät koomisuuteen asti sitä miten hyvin he tuntuivat sopivan toisilleen. Miten luonnolliselta he vaikuttivat yhdessä ja miten suloisia he olivat. Olipa heillä kaunis perhe ja ihana arki.

Photo 16-07-16 12 09 46

Siltä se tosiaan näytti ulospäin vielä pitkään senkin jälkeen, kun asiat alkoivat kotona mennä rikki. Ne kauniit valkoiset seinät, jotka mies ja äiti olivat rakentaneet yhdessä, alkoivat rapistua. Pohjatyötä ei ollutkaan tehty tarpeeksi vahvaksi ja se alkoi murentua. Äiti ja mies yrittivät paikata rappeumia, mutta pian huomasivat, että heidän rakennustaitonsa eivät yksinkertaisesti enää riittäneet korjaamaan tuhoja, jotka olivat jo tapahtuneet. Niinpä he tekivät vaikean päätöksen ja päättivät rikkoa sen perheen, jonka olivat yhdessä rakentaneet.

Niinpä, vuosia myöhemmin se irokeesipäinen tyttö, joka ajan saatossa oli muuttunut vaaleanpunatukkaiseksi naiseksi, valeli sen yhteisen kodin jäämistön bensiinillä, raapaisi tulitikun ja sytytti kaiken palamaan. Siinä katsoessaan, kun se joskus niin kaunis koti paloi, vierähti silmistä kyyneliä. Niellessään vihaa, katkeruutta ja yksinkertaisesti sydäntä repivää kipua, hän kääntyi ja käveli miehen kanssa pois.

Mies muutti tänään pois. Enää jäljellä on pieni, mie ja kisse. Tästä me lähdetään taas rakentamaan uutta. Me rakastetaan edelleen miestä – kyse loppujen lopuksi olikin kai siitä, että sitä rakkautta ei ollut tarpeeksi pitämään kasassa perhettä. Ehkä tästä tulee hieno ystävyyssuhde – ehkä mies katoaa hetken päästä meidän elämästä kokonaan, kuka tietää. Myö palataan pienen kanssa alkuperäiseen suunnitelmaan ja jatketaan oman elämämme Gilmoren tyttöinä.