Hakusessa vastuuntuntoinen aikuinen

Kun vastuuntuntoinen aikuinen taantui teini-ikäiseksi. Siinäpä se – tapahtuu vaan noin joka kerta, kun alan käyttämään rahaa. Tai no ”ylimääräistä” rahaa (siis ei – meillä ei todellakaan ole olemassa mitään ylimääräistä rahaa… Se on tässä tapauksessa rahaa, joka ei kulu laskuihin eikä ruokaan. Se on rahaa, jonka voisi säästää esimerkiksi pahan päivän varalle. Jos siis osaisi säästää.) Mie en oo koskaan osannut käyttää rahaa, enkä mie todellakaan koskaan oo osannut säästää. Ja joskus toivoisin tuntevani morkkista tekemistäni ostoksista, mutta en yksinkertaisesti tunne.

Haluaisin pystyä turvaamaan miehen ja pienen tulevaisuuden. Haluaisin, että mikäli tulee tilanne, jossa huomataan olevamme rahattomia, niin voisin sanoa: ”Eipä mittään kuule! Miulla on tuolla säästössä hirveä määrä pätäkkää, niin selvitään jonkin aikaa!” Mutta sitten mie menen vaatekauppaan ja nään jotain kaunista… Ja myyty! En laittanut mitään säästöön. Taaskaan. Mie oon kokeillut säästämistä. Saan sinne rahaa kyllä – ongelma on enemmänkin siinä, että se raha ei pysy siellä. Se on yhtäkkiä kadonnut. Ei taivaan tuuliin kylläkään – tuolla se on miun vaatekaapissa.

moshino2

Mie olisin voinut tuoda turvaa miun perheelle mahdollisen katastrofin varalle säästämällä. Rajoittamalla vähän, mutta mie en tehnyt niin. Voitte kuvitella miten se hetki veti lävärillä naamaan, kun se iski tajuntaan. Tietysti tässä vaiheessa joku voisi todeta, että turha itkeä, kun paskat on jo housussa, mutta päätin silti itkeä vähän. Tämä kaikki nyt on ehkä päässyt kulminoitumaan tämän päivän heikkoo hetkeen. Viime viikot ovat kuitenkin olleet vähän epänormaaleja, kun rahaa on ihan oikeasti ollut enemmän kuin normaalisti sitä on. On oltu lomalla ja silleen – hyvä tekosyy vähän verhoilla sitä rahankäyttöä. Mutta kuten äitini totesi jo (reilu) 15 vuotta sitten: mie en handlaa tätä rahankäyttöä sitten yhtään. Tai ehkä pikemminkin niin päin, että handlaan sen käytön, mutta en sitä säästämistä.

Niinpä, jotta olisin edes lähempänä sellaista roolimallia, jota toivoisin pienen seuraavan, aion ottaa uudeksi haasteekseni säästämisen opettelun. Omia mielipiteitä asiasta: se kuulostaa ällöttävältä ja vihaan pelkkää ajatustakin, mutta jos se jonakin päivänä auttaa meidän perheen yli taloudellisesti vaikeasta ajasta, on se todellakin sen arvoista. Ja koska mie oon miettinyt jos useamman vuoden, että mikä olis miun 30-vuotis tavoite, niin täähän on erinomainen lähestyminen tätäkin ongelmaa. Miulla on jo perhe, ikioma ihana koti, oma autokin oli ja käyn duunissa mahtavassa työpaikassa – näin ollen julistan, että miun 30-vuotis tavoite on oppia säästämään. Kohti vastuntuntoisuutta aikuisuutta ja sen yli!

 

(Ps. Äidille terveisiä.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s