Jos olisinkin valinnut eri elämän

On lomani viimeinen aamu, enkä ole noussut vieläkään sängystä. Olen käyttänyt hitaan aamuni juomalla aamukahvia ”kotipesäksi” ristiytyneessä sängyssämme samalla kun pieni on vieressä lukenut Prinsessa -lehteä. Ollaan väritetty yhdessä prinsessojen leipomia kuppikakkuja, tehty tehtäviä, mietitty prinsessojen lempivärejä sekä omia lemppariprinsessojamme. Olen katsonut upeita ja tunnelmallisia kuvia eri blogeista, tutkinut lastenvaatteita, miettinyt tyyliä osana ihmisyyttä sekä katsonut meitä ympäröivää kaaosta tänään vähän erilaisin silmin.

Meillä on jotenkin hiljaista – taustalla soi kyllä musiikki, mutta meillä soi se aina. Pieni on leikkimässä omassa huoneessaan, ääntäkään ei kuulu asunnon toiselle puolelle. Mies on omalla tietokoneellaan. Meidän normaali päivittäinen melu on tänään jäänyt johonkin. Asunnon läpi leijailee pekonin tuoksu. Aamun kolmas kahvikuppini on tuhottava nopeasti loppuun, jos en halua, että se kerkeää kylmettyä.

IMG_20151030_132159_wm

Mitä jos olisinkin valinnut eri tavalla reilu 8 vuotta sitten? Jos olisinkin valinnut erilaisen elämän. Heräisin luultavasti tänään yksin keskustassa sijaitsevasta vuokrayksiöstä. Olisin ollut yön ystävieni kanssa ulkona nauraen ja tanssien, raahautuen sitten pikkutunneilla kotiin omaan sänkyyn. Kotini sisustus olisi luultavasti mustavalkoinen. Olisin sopinut meneväni brunssille jonkun edellisillan ystäväni kanssa, mitä kiroaisin aamulla, koska pitäisi herätä herätyskelloon. Tulisin kotiin yksin, enkä joutuisi katsomaan kuinka pitkään saisin olla vielä yksin. Ei siihen yksiöön tulisi ketään muuta.

Mutta en tiedä ketä ystäväni olisivat, en tiedä missä olisin töissä, enkä todellakaan tiedä olisinko se hyvin eksyksissä oleva tyttö, joka olin vielä silloin reilu 8 vuotta sitten. En tiedä olisinko ikinä keksinyt millainen ihminen haluan olla. En koskaan olisi saanut kokea sitä iloa mikä tulee, kun pieni kömpii viereen aamulla tuhisemaan tai kun hän riemuitsee onnistumisestaan. En tietäisi, että on mahdollista rakastaa niin paljon jotain niin pientä kuin nyt tiedän. En koskaan olisi tavannut miestä, enkä ihania ystäviäni. En koskaan olisi ostanut tätä asuntoa missä myö nyt asutaan. En tulisi kotiin ja saisi suukkoa. Kukaan ei soittaisi ja sanoisi: ”Millon sie tuut? Miulla on ikävä.”

aamupala

Jos olisin valinnut toisella tavalla sitten, olisi elämäni hyvin erilaista. Se olisi kai vapaampaa, luultavasti edes hippusen stressittömämpää, enkä mie huolehtisi kenestäkään muusta kuin itestäni. Mutta olisin menettänyt järjettömän määrän rakkautta, mahtavia ihmisiä (joista olen kiitollinen joka päivä), ja onnistumisia. Henkinen kasvuni olisi luultavasti ollut kivuttomampaa, mutta siinä olisi kestänyt pirun paljon pidempään, koska kukaan ei olisi pakottanut miuta kasvamaan nopeasti. Olisin luultavasti nähnyt maailmaa enemmän, tehnyt asioita enemmän, yrittänyt toteuttaa unelmiani. Mutta olisin ollut yksin, en olisi päästänyt ketään lähelle. Olisin pyörinyt hurjin piruetein kaupungin valoissa kuin vähemmän sulokas ballerina. Nyt, eläköityneenä ballerinana, vaalin niitä muistoja, mutta ajatus paluusta siihen kammoksuttaa.

Mie oon onnellinen, että miun elämä on rajoittunutta, stressihelvetillistä, kiireellistä ja raivostuttavaa. Olen onnellinen, että sen pyörremyrskyn keskellä on niin järjettömän rakkaiden ihmisten lisäksi niin mainioita ystäviä. Ystäviä, jotka on adoptoitu meidän sekopäiseen perheeseen (ja jotka kerran on sidottu siihen, nehän ei enää saa itseänsä tästä sotkusta irti). Miusta tuntuu, että tein aikoinaan täysin oikean ratkaisun.

6 thoughts on “Jos olisinkin valinnut eri elämän

  1. Tuttuja ajatuskuvioita. Meillä oli miehen kanssa lapsien suunnittelu aika spontaani päätös ja tuli takuulla yllätyksenä suurimmalle osalle. Sitten kun sitä vielä raskautui melkein heti, niin se oli menoa sitten… Mutta hyviä päätöksiä kyllä, vaikka välillä vituttaakin :D

    Tykkää

  2. Kyllä elämä olisi tosi erilaista, jos meitä olisi vain me kaksi aikuista. Aloin odottaa esikoistani 25-vuotiaana, ja lapsi oli suunniteltu ja toivottu. Me ollaan sitten jo nelivitosina siinä tilanteessa, että lapset muuttaa pois kotoa. Silloin on enemmän rahaa lähteä maailmanympärysmatkalle kuin ennen lasten syntymää. ;)

    Tykkää

    1. Se on kyllä positiivinen puoli, kun on hankkinut lapset aikaisin: 40 -vuotiaana aikuisten lasten kanssa! Sitä saa tehdä ihan erilaisia juttuja kuitenkin vielä nuorena :)

      Tykkää

  3. Kivoja mietteitä. Onneks valintoja voi tehdä ja nostan hattua ihmisille ketkä uskaltaa tehdä omanlaisiaan päätöksiä, yhteiskunnan normeista huolimatta. Oot yks näistä rohkeista Satu! :)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s