Minkä ikäisenä on oikeus alkaa välittämään ulkonäöstään?

Aloitin aamuni yhden lempiharrastukseni parissa – eli selailemalla suosikkiverkkokauppojeni uusimpia tuotteita. Melko pian kuitenkin totesin, ettei ole tullut mitään uutta jonka takia hylkäisin jo eilen ostoskoriin siirtämäni tuotteet. Näin ollen päätin tehdä poikkeuksen ja tutkia lasten designer verkkokauppoja… Ihan vain nähdäkseni minkälaisia tuulia siellä puhisee. Tutkiessani verkkokauppojen tuotteita, mieleeni nousi kysymys: minkä ikäisenä on oikeus alkaa välittämään ulkonäöstään?

Muoti ja tyyli ovat miulle järjettömän suuri intohimon kohde. Voin tutkia interwebsin ihmeellistä maailmaa päiväkausia tämän aiheen parissa, lukea aina vaan samaa aihealuetta käsitteleviä kirjoja ja aloittaa suunnittelemaan asua jo viikkoja aikasemmin ennen tilaisuutta. Etsin viime vuonna mekkoa ystävieni häihin 3 kuukautta joka ikinen päivä ennen kuin löysin mielestäni täydellisen. Mutta tässähän ei ole mitään ihmeellistä, koska mie oon 27-vuotias. Miulla on oikeus välittää ulkonäöstäni – ollut oikeastaan jo niin monta vuotta, että on melkein noloa myöntää saaneeni langanpäästä kiinni kunnolla kai vasta pienen syntymän jälkeen. Kiusallista – vähintäänkin silloin, kun tulee aika kaivaa vanhoja valokuvia esille.

IMG_20150624_100802
Pienen loppukesän yhdistelmänä Junior Gaultierin jo 4 vuotta sitten ostettu mekko ja farkkuliivi

Mie oon aina rakastanut pukea pientä. Ihan vauvasta asti. Mie rakastan lastenvaatteita, varsinkin niitä snadisti erilaisia. Nyt, vuonna 2016, ei ole enää mitenkään erikoista, jos lapsia puetaan mustaan tai paitojen printtien hahmot ovat iloisien sijasta vihaisia tai muuten vaan vakavia. Paljon ollaan edistytty vuodesta 2010, jolloin asiaa joutui puolustelemaan. Miun yksi ikiaikojen Mini Rodini -suosikkiprintti on murhanhimoinen pingviini. Sen paidan pingviinit eivät olleet pyöreitä, eivätkä todellakaan iloisia. Mahtava paita. Mutta nämä on olleet miun lemppareita, eivät suinkaan silloin 2-vuotiaan pienen.

Kun pieni oli päiväkodissa, sain kuulla paljon hänen vaatteistaan. Hoitajat usein kertoivat miten heistä pienellä oli aina niin ihania vaatteita ja meidän kaksikko oli aina niin hyvin pukeutuneita. Äiti oli aina niin tyylikkäänä liikenteessä ja pieni seurasi hyvin perässä. Kiitin aina kohteliaasti – ja olihan se joka kerta aivan yhtä ihana kuulla – mutta välillä mietin, että miksi se on niin erikoista. Tiedän paljon äitejä, jotka ovat tyylikkäitä. Mutta onko kuitenkin olemassa jokin mammakoodi pukeutumiselle? Joku semmoinen, jonka kaikki muut tietävät? Onko lapsillakin oma pukeutumiskoodi? Olenko tosissaan missannut jotain näin oleellista?

prinsessa_pieni
Ihanaisen tyyli viime viikolta

Pieni on nyt 7. Välillä häntä kiinnostaa mitä hän laittaa päälle, välillä ei. Silloin kun häntä ei kiinnosta, miuta ärsyttää. Miuta ärsyttää, jos hän haluaa mintunvihreän kissepaidan, miun mielestäni huomattavasti siistimmän, mustan kissepaidan sijasta. Miuta ärsyttää, jos hänen housunsa riitelevät tunikan kanssa. Ja Luoja miuta ärsyttää, jos pieni rakastaa niitä mummin ostamia leggareita mitä mie vihaan. (En kiertele tätä – myö kumpikin tiedetään totuus näiden kyseisten leggareiden kohdalla.) Silloin, kun häntä kiinnostaa, ovat asukokonaisuudet uskomattomia. Niissä on leikkisyyttä, taitoa ja rohkeutta, jonka löytämiseen miulta meni melkein 20 vuotta. Niissä on tyyliä. Huomaan usein miettiväni näinä hetkinä, että onhan niitä miun geenejä siirtynyt tuohon lapseenkin. Ja koska tiedän sen, että hänellä on luontainen lahja, ärsyttää miuta entistä enemmän silloin kun häntä ei kiinnosta mitä hän päälleen vetää.

Mutta, koska hän on vasta pieni 7-vuotias tyttö, toivoisin, ettei miuta ärsyttäisi. Hän on vielä liian pieni kiinnostumaan ulkonäöstään ja tyylistään. Hänen kuuluu leikkiä ja tutkia maailmaa Ever After High -reppu selässään. Mutta milloin hänellä on ”oikeus” siirtyä lapsen maailmasta nuoren tytön maailmaan? 7 vuotta on liian vähän, 8 vuottakin on ja 9. Entäs 10? Vai kuitenkin vasta 11? Voiko sille edes määrittää ikää? Pitääkö se vaan hyväksyä, että jonakin päivänä, sen sijasta, että pieni valitsee vaatteensa 5 minuutissa, hänen huoneestaan kuuluu: ”EI MIULLA OO MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA!” Enkä edes halua miettiä sitä, että minkä ikäisenä me mennään ostamaan ensimmäiset pienen omat meikit. (Itse asiassa – lykkäänkin sen ajatuksen 4 vuoden päähän tässä ja heti.)

 

Siispä kysynkin: Minkä ikäisenä on oikeus alkaa välittämään ulkonäöstään? Liian nuorihan ei omasta tyylistään saa olla kiinnostunut (eikä kukaan vanhemmista sitä uskoisi, vaikka olisikin). Mutta kuka sen määrittää mikä se liian nuori on.