Sano mua kauniiksi

Olen ympäröinyt meidät valokuvilla. Valokuvilla meille tärkeistä, uskomattoman kauniista ihmisistä, jotka hymyilevät tai nauravat. Valokuvilla käsittämättömän kauniista tyttärestäni, valokuvilla hyvännäköisestä miehestäni. Kuvat saavat miut hymyilemään joka kerta, kun katson niitä. Mie oon aina rakastanut valokuvia. Vuosiin en kuitenkaan itse suostunut kuvattavaksi – edelleenkin livahdan mielummin kameran taakse sen sijasta, että olisin sen edessä. Arastelen kai sitä vieläkin, että joku sanoisi kuvaani kauniiksi.

Kesä 2015

Mie olin ruma lapsi ja vielä rumempi teini-ikäinen. Ainoa, joka sanoi miuta kauniiksi oli äiti – eikä millään pahalla maailman parhaalle äidille – mutta sitä ei lasketa. Taisin olla reilusti yli 20-vuotias ennen kuin kukaan sanoi miuta kauniiksi. Näin jälkeenpäin hassua tajuta tällainen asia – olihan noita poikia pyörinyt elämässä siinä vaiheessa jo aikamoinen määrä. Edelleenkin, kun mies toteaa, että olen kaunis, huomaan tuhahtavani halveksivasti. Korkeintaan omituisella tavalla söpö, mutta kaunis – ei koskaan. Taisin olla 23, kun hippi totesi, että olen ”puhjennut kukkaan”. Siinä vaiheessa taisin ajatella, että oli jo saatana aikakin.

Kohteliaisuuksien puute (lukuunottamatta äidiltäni saamia vieläkin nolostuttavia kommentteja) näkyy itsetunnossani vieläkin. Tiedän olevani erinäisissä asioissa hyvä ja lahjakas, mutta en ole koskaan kokenut olevani kaunis niiden asioiden lisäksi. Tunnen epävarmuutta, kun tulee tilanne, että pitäisi hurmata joku. En koe omaavani siihen tarvittavia ulkoisia apuja – sen takia miulla onkin räjähtävän räkäinen nauru sekä silmien pilke, jotka sulattaa pahimmankin syväjään. Luotuja elementtejä korvaamaan muita puuttuvia apuja.

kulta3_pieni

En usko, että pieni joutuu kohteliaisuuden puutteen ”uhriksi”, kunhan hän pääsee siihen tiettyyn ikään. Hänessä on mitä en osaa selittää. Ehkä se on oma virnistys tai silmien pilke – ehkä se on yksinkertaisesti karisma mikä saa hänet loistamaan kuin pienen tähden. En todellakaan tiedä. Mie olen toki myöskin puolueellinen, koska miun mielestä yksinkertaisesti kauniimpaa tyttöä ei tässä maailmassa ole. Mutta sillä miekalla on se toinenkin puoli. Kun ihminen tietää olevansa kaunis, voi hyvinkin nopeasti käydä niin, että kauneus menee kaiken edelle. Enkä mie halua sitä. Niinpä mie oon yrittänyt puhua ja puhua siitä miten tärkeää on, että myös sydän on puhdas ja hyvä. Ja mie toivon, että ne asiat mistä jankutetaan nyt, seuraavat vielä mukana myöhemminkin.

Me eletään maailmassa, jossa ulkoinen kauneus on nostettu tärkeysjärjestyksessä hyvin korkealle. Kauniita ihmisiä käytetään mainostamaan täydellistä elämää. Meille viestitään niin suoraan kuin epäsuoraankin, että mikäli omaat täydellisen vartalon, täydellisen ihon, täydellisen vaatekaapin, saat melkeinpä yrittämättä täydellisen nykyhetken, täydellisen työpaikan ja täydellisen tulevaisuuden. Kaiken sen kauneuden ja täydellisyyden etsimisen keskellä hukkaa hyvin nopeasti itsensä.

2 thoughts on “Sano mua kauniiksi

  1. Ihanaa, ajattevaista ja koskettavaa tekstiä. Erityisesti tämä sitaatti sai pohdiskelemaan:
    ”Kaiken sen kauneuden ja täydellisyyden etsimisen keskellä hukkaa hyvin nopeasti itsensä.”

    Kiitos hienosta tekstistä ja jatka samaan malliin!

    -Hilda

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s