Oodi sisaruksille

Kasvoin kolmen vanhemman sisaruksen kanssa, eikä se aina ollut ruusuista. Elämämme oli täynnä tappeluita, vaatteiden varastamista toisten kaapeista, naurun täyteisiä iltoja ja supattelua vanhempien selän takana. Vuosia, jolloin välit oli surkeassa kunnossa ja yhtäkkiä niitä seurasi vuosia, jolloin kaikki oli paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Me oltiin etuoikeutettuja ja annettiin vanhemmillemme kyllä vuosikymmenten edestä harmaita hiuksia ja kuhmuja pään hakkaamisesta seinään.

Vaikka meidät kaikki on niin sanotusti veistetty samasta puusta, tuli meistä hyvin erilaisia. Yhdestä kasvoi häikäisevä sirkustaiteilija, toisesta maailmaa parantava hippi ja kolmannesta maailmaa valloittava BMX -pyöräilijä – jokainen jumalattoman lahjakkaita omilla osa-alueillaan, jokainen kauniita niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Usein tunnen oloni ulkopuoliseksi lahjakkaassa perheessäni ja alisuorittajaksi sisarteni keskellä. He tekevät niin paljon ja ovat käytännössä hyviä kaikessa mihin ryhtyvätkin – puhumattakaan siitä järjettömästä mielenvoimasta mitä jokainen heistä omaa. He ovat raivostuttavia, hauskoja, terapeuttisia ja järjettömän viisaita. Mie oon heistä vähintäänkin yhtä raivostuttava, hetkittäin varmaan enemmänkin. Luulen, että se on tavallaan pikkusiskon sanelematon rooli olla se raivostuttavin.

Kuva: Used to feel Ok (klikkaamalla kuvaa pääset sivustolle)

Pienellä ei kuitenkaan ole sisaruksia. Välillä se saa miut surulliseksi. Pieni olisi mahtava isosisko, hänellä on ollut isosiskogeeni alusta lähtien. Hän on aina huolehtinut pienemmistään ja osoittanut mieletöntä hoivaviettiä kaikkia kohtaan. Siltikään ei pienempiä sisaruksia ole siunaantunut ja, vaikka pääasiassa en hirveän paljon vaivaa ajatuksella päätäni, välillä mie oon hirveän surullinen pienen puolesta. Sisarukset ovat haastavia, mutta he ovat myös samalla järjetön voimavara. Näin vanhemmiten sitä arvostaa sisaruksia enemmän kuin pienenä. Yhdessä kasvaminen oli todellakin haastavaa, mutta vanhemmiten se suhde muuttui.

Mitä kai yritän sanoa on se, että olen kiitollinen teille kolmelle, että olette siunaantuneet juuri miun siskoiksi. Kiitollinen, että teidän perheet on miulle yhtä läheiset kuin omani ja kiitollinen siitä, että saan olla teistä niin ylpeä. Välillä mie oon teille erinäisistä asioista pirun vihainen ja miun tekisi mieli läpsiä teitä pitkin korvia, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi teitä aivan järjettömästi. Juuri sen rakkauden takia mie kai välillä oonkin niin vihainen.