KonMari: Aloittamisen vaikeus

Me ei olla kovin siistejä. No hyvä on – me ei olla ollenkaan siistejä. Äitini on muunmuassa kerran sanonut, että kun hän joutuu olemaan meillä lapsenvahtihommissa, tulee hän kiukkuiseksi, koska meillä on kaikki ihan levällään.

Olin ennen joulua töissä punatukkaisen älykkään yksilön kanssa ja puhuimme kodeista. Taisin sanoa hänelle, etten ymmärrä miksi meillä ei pysy mikään järjestyksessä 15 minuuttia pidempään – ja miten turhauttavaa on siivota juurikin sen takia, kun tiedostaa, että vartin päästä kaikki on taas perseellään. Punatukkainen älykäs yksilö mainitsi KonMarin ja positiiviset tulokset. Lähdin töistä miettien, että asiaa pitää tutkia. Muutama päivä myöhemmin satuin kirjakaupassa kohtaamaan kyseisen teoksen ja vinkkasin Joulupukille, että tämä kirja voisi ilmestyä lahjojeni sekaan.

konmarir

No – koska kyse oli siisteydestä –  niin kirjahan ilmestyi. Lopetin sen lukemisen toissapäivänä (saatoin lukaista muutaman kirjan tässä välissä). Tein listan kirjan oppien mukaisesti, mutta en pysty aloittamaan. Miksi? Koska kirja neuvoo aloittamaan vaatteiden karsimisesta ja jättämään tunne-esineet viimeiseksi. Olen hämmentynyt, koska vaatteet ovat tunne-esineitäni. Miulla on erityinen side käytännössä melkein jokaiseen vaatehuoneestani löytyvään yksilöön. Pidän siitä miltä ne tuntuvat, näyttävät, erityisistä muistoista joita niihin liittyy. Kuten esimerkiksi musta sairaan kallis paljettimekko, jota olen pitänyt kahdesti – mutta se sattuu olemaan se mekko, joka miulla oli päällä, kun viimeinkin sain miehen pussaamaan miuta. (Nimenomaan sain – en ole nähnyt ikinä niin paljon vaivaa, että saisin jonkun. Ärsyttää vieläkin.) Tai Calvin Kleinin paita, jonka ostin Minzin myyjältä ihan vain siksi, koska hän oli ihana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta palataas KonMariin. Olen päässäni jo melkolailla lajitellut kirjat, dvd:t, cd:t ja paperit. Mutta aina kun yritän miettiä, että nyt kerään vaatteeni ja alan lajittelemaan, keksin tekosyitä. Tämän päivän tekosyy on esimerkiksi se, että en kerkeä tehdä sitä tänään kuitenkaan loppuun ja huomenna lähden parin päivän työmatkalle Helsinkiin. Ihan turhaan siis jätän miehelle kaaoksen pariksi päiväksi. Ja loppuviikon olenkin töissä niin tiheästi, että ihan turhaan edes yritän. Pitäisikö vaatteet siis kuitenkin jättää viimeiseksi ja aloittaa suosiolla muista jutuista? Se kun tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä tällä hetkellä.

konmari

Älkää ymmärtäkö väärin – putsaan vaatehuoneeni kahdesti vuodessa. Kerään vaatteet, jotka eivät enää kuulu tyyliini ja vien ne siskojeni koluttavaksi. Ne yksilöt, mitä he eivät koe omakseen, jatkavat matkaansa hyväntekeväisyyteen. En tiedä olenko niin kangistunut omaan kaavani, että se fakta, ettei nyt ole kevätpuhdistuksen aika, pistää pasmani vain yksinkertaisesti sekaisin.

Mie yritän kerätä voimia aloittamiseen (tai edes siihen, että saan tehtyä päätöksen kohtelenko vaatteita tunne-esineinä vai en) ja katsotaan mihinkä me vielä tämän KonMarin kanssa päädytään.