KonMari: Aloittamisen vaikeus

Me ei olla kovin siistejä. No hyvä on – me ei olla ollenkaan siistejä. Äitini on muunmuassa kerran sanonut, että kun hän joutuu olemaan meillä lapsenvahtihommissa, tulee hän kiukkuiseksi, koska meillä on kaikki ihan levällään.

Olin ennen joulua töissä punatukkaisen älykkään yksilön kanssa ja puhuimme kodeista. Taisin sanoa hänelle, etten ymmärrä miksi meillä ei pysy mikään järjestyksessä 15 minuuttia pidempään – ja miten turhauttavaa on siivota juurikin sen takia, kun tiedostaa, että vartin päästä kaikki on taas perseellään. Punatukkainen älykäs yksilö mainitsi KonMarin ja positiiviset tulokset. Lähdin töistä miettien, että asiaa pitää tutkia. Muutama päivä myöhemmin satuin kirjakaupassa kohtaamaan kyseisen teoksen ja vinkkasin Joulupukille, että tämä kirja voisi ilmestyä lahjojeni sekaan.

konmarir

No – koska kyse oli siisteydestä –  niin kirjahan ilmestyi. Lopetin sen lukemisen toissapäivänä (saatoin lukaista muutaman kirjan tässä välissä). Tein listan kirjan oppien mukaisesti, mutta en pysty aloittamaan. Miksi? Koska kirja neuvoo aloittamaan vaatteiden karsimisesta ja jättämään tunne-esineet viimeiseksi. Olen hämmentynyt, koska vaatteet ovat tunne-esineitäni. Miulla on erityinen side käytännössä melkein jokaiseen vaatehuoneestani löytyvään yksilöön. Pidän siitä miltä ne tuntuvat, näyttävät, erityisistä muistoista joita niihin liittyy. Kuten esimerkiksi musta sairaan kallis paljettimekko, jota olen pitänyt kahdesti – mutta se sattuu olemaan se mekko, joka miulla oli päällä, kun viimeinkin sain miehen pussaamaan miuta. (Nimenomaan sain – en ole nähnyt ikinä niin paljon vaivaa, että saisin jonkun. Ärsyttää vieläkin.) Tai Calvin Kleinin paita, jonka ostin Minzin myyjältä ihan vain siksi, koska hän oli ihana. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta palataas KonMariin. Olen päässäni jo melkolailla lajitellut kirjat, dvd:t, cd:t ja paperit. Mutta aina kun yritän miettiä, että nyt kerään vaatteeni ja alan lajittelemaan, keksin tekosyitä. Tämän päivän tekosyy on esimerkiksi se, että en kerkeä tehdä sitä tänään kuitenkaan loppuun ja huomenna lähden parin päivän työmatkalle Helsinkiin. Ihan turhaan siis jätän miehelle kaaoksen pariksi päiväksi. Ja loppuviikon olenkin töissä niin tiheästi, että ihan turhaan edes yritän. Pitäisikö vaatteet siis kuitenkin jättää viimeiseksi ja aloittaa suosiolla muista jutuista? Se kun tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä tällä hetkellä.

konmari

Älkää ymmärtäkö väärin – putsaan vaatehuoneeni kahdesti vuodessa. Kerään vaatteet, jotka eivät enää kuulu tyyliini ja vien ne siskojeni koluttavaksi. Ne yksilöt, mitä he eivät koe omakseen, jatkavat matkaansa hyväntekeväisyyteen. En tiedä olenko niin kangistunut omaan kaavani, että se fakta, ettei nyt ole kevätpuhdistuksen aika, pistää pasmani vain yksinkertaisesti sekaisin.

Mie yritän kerätä voimia aloittamiseen (tai edes siihen, että saan tehtyä päätöksen kohtelenko vaatteita tunne-esineinä vai en) ja katsotaan mihinkä me vielä tämän KonMarin kanssa päädytään.

4 thoughts on “KonMari: Aloittamisen vaikeus

  1. Jokainen omalla tavallaan, kirja on vain ohjenuora. Isokin määrä vaatteita pysyy hallittavissa, jos niistä pitää hyvää huolta kuten sinä pidät ^-^ Muutenkin, jos teet putsauksen jo kahdesti vuodessa, niin sehän on tosi KonMaria! Ehkä ohjenuora on niille, jotka ei tee sitä muutenkaan ikinä (kuten mie).

    Tykkää

    1. Ooh! Enpä ollut ajatellut asiaa tolta kantilta! Mahtavaa!

      Nyt kasoissa lattialla makaavat vaatteet on ehkä eri mieltä hyvästä pidosta… Ne joutui kriisin uhreiksi :D

      Tykkää

  2. Hitsi, pitääköhän minun ottaa tuo KonMari luettavaksi. Meilläkin kestää noin 15 minuuttia sotkea kaikki uudelleen hyvänkin siivouksen jälkeen. Jos teen jonkinlaisen superraivauksen, kestää kaksi viikkoa ja kasat valtaavat kaikki tyhjät pinnat.

    Minulla on erinäisiä raivaamisprojekteja ollut jo vuoden ajan menossa (niistä kerron toisessa blogissani http://blogit.savonsanomat.fi/tavisvagenilta-raikaa/), mutta pullonkaulaksi tuntuu muodostuvan oikea luopuminen. Kerään siis kassillisen vaatteita ja sitten laitan sen kaappiin, ”vien vaatekeräykseen sitten kun ehdin tai varaan kirppispöydän” ja nyt nämä kassit täyttävät joitakin kaapin alaosia sekä varastoa, jonne tarvitsisin laittaa asioita, joita käytän kausittain (kuten erilaisia retkeilykamppeita).

    Naurettavaa, etten saa niitä riepuja eteenpäin! Sekin harmittaa, että lopulta varmaan heitän ne keräykseen, vaikka myymällä niistä saisi rahaa uusiin harrastuksiin!

    Anne/ Retkeilyblogi Rinkkaputki

    Tykkää

    1. Suosittelen! Kirjassa oli paljon asioita, mitkä sai ajattelemaan asioita uudelta kannalta. (Tosin oli siellä paljon höpsöäkin – en varmasti kiitä laukkuani siitä, että se kantoi tavaroitani päivän ajan.)

      Itse olen kokenut hyväksi keinoksi jättää ne vaatekassit esimerkiksi eteiseen – niin ne alkaa ärsyttämään niin paljon, että mahdollisimman nopeasti vain kuljettaa ne eteenpäin. Itsellä ainakin on se ongelma, että jos ne laittaa ”piiloon” kaappiin, niin ne ei kyllä liiku mihinkään. Ne ei oo tiellä, eikä muistissa :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s