Sosiaalisesti kelpaamattomat hiukset

Pari aamua sitten istuin liian aikaisin junassa nenänpää kohti Helsinkiä työasioiden puitteissa. Epäonnekseni satuin istumaan aamuvirkkuvaunussa, eikä haaveiltu uudelleen nukahtaminen ollut missään muotoa mahdollista ensimmäiseen pariin tuntiin. Päädyin siinä sitten pohtimaan hiusasioita ja nykyaikaa. Tajusin ensimmäistä kertaa kai oikeasti miten rajoittuneita olemme edelleen naisten ja tyttöjen hiusten suhteen.

 

”Hiukset ovat naisen kruunu”

On vuosi 2016. Puhumme paljon tasa-arvosta – niin seksuaalisuuden, värin, iän sekä sukupuolen välillä. Kannatamme asioita ja pidämme mielenosoituksia, mutta jos naisen tukka on lyhyempi kuin 5 cm, olemme järkyttyneitä. Jos naisella on lyhyt ja erilainen tukka – kuten esimerkiksi tällä hetkellä pojilla niin trendikäs ananastukka – on nainen oikeutetusti kohde. Hänen seksuaalisuuttaan voi epäillä yleisesti, hänen ulkonäköään voi ruotia yleisesti – hän on vapaata riistaa. Millä maailman järjellä vuonna 2016 naisella pitäisi olla tietynlainen tukka sen sijasta, että hän saisi vapaasti ilmaista itseään ilman, että se olisi sen suurempi haloo?

IMG_20130703_133538

Miuta on siunattu hiuksilla, jotka kasvaa hetkessä takaisin. Niinpä olen tehnyt reuhkani kanssa yhtä ja toista. On ollut lyhyttä, pitkää, vaaleaa, tummaa, pinkkiä (joka edelleen on muuten lempparini), ananasta, sivukaljua – listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Myönnettäköön, että olen myös satunnaisesti kuullut kommentteja hiuksistani. Osan suoraan päin naamaa, osan kuullut puskaradion kautta. Myönnettäköön myös, että miun saamat kommentit ovat suhteellisen laimeita muutamaan kohtalotoveriini verrattuna, joiden saamat kommentit ovat olleet suorastaan törkeitä ja niitä on tullut vähintäänkin viikottain. Mie yleensä oon kohdannut useimmiten joko kehuja tai yksinkertaisen: ”Miksi sie oot tehnyt noin itelles?” Vastaukseksi on yleensä riittänyt näpsäkkä: ”Koska mie halusin. Mie pidän siitä.” Omat saamani törkeimmät kommenttini ovat ehkä olleet työhaastattelussa tullut haastattelijan lausahdus, että eihän miun näköinen ihminen tee töitä. Suhteellisen koominen kommentti tytölle, jonka keskimääräinen viikkotyömäärä oli silloin 60 tuntia viikossa. Ja mikäli jollekin jäi kaivertamaan: ei, en saanut kyseistä työtä. Elämäni turhin työhaastattelu. Toinen tuli asiakkaalta, joka totesi, että miun näköisiä ihmisiä palkataan vain silloin kuin myydään sivubisneksenä ”pöydän alta” huumeita ja seksiä. Eihän siinä.

IMG_20140308_023812

Miksi tämä hiusasia sitten vaivaa miuta niin paljon? Koska pieni olisi halunnut pari vuotta sitten itselleen sivukaljun. Mie olisin leikannut sen mielelläni, mutta mummi pyysi kertomaan pienelle, että hän saattaa saada siitä kommenttia sitten muilta, niin lapsilta kuin aikuisilta. Totesin mummin olevan oikeassa ja puhuin pienen kanssa. Keskustelimme siitä minkälaisia kommentteja erilaisesta tukasta saattaa tulla ja lopulta pieni päätti, ettei hän halua leikata tukkaansa. Ja miusta se on niin väärin! Miksi miun tyttäreni ei saa ilmaista itseään rauhassa hiuksillaan niinkuin hän haluaa? Jos siulla on 3-vuotias poika, jolla on irokeesi, on se vaan ylitsepääsemättömän söpöä. Jos siulla on 3-vuotias tyttö, jolla on sivukalju, saatte yhdessä kohdata kommentteja siitä miten ”se ei ole lapsen tukka”. Miten nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan?

Lapset on herkkiä, niiden itsetunnon pilaa huomattavasti nopeammin kuin aikuisen. Mutta mikä karhunpalvelus me tehdäänkään meidän jälkikasvulle, kun me lytätään pienestä pitäen halu toteuttaa itseään ulkonäöllisesti, koska se ei sovi meidän helkkarin vanhaan käsitykseen siitä minkälaiselta naisen tulisi näyttää, jotta hän olisi sosiaalisesti kelpo yksilö. Mie – mie rakastin miun sosiaalisesti kelpaamatonta tukkaa, mutta välillä on hyvä kokeilla jotain muuta. Vierivä kivi ei sammaloidu.

IMG_20140910_083501