Voisin olla siun kaa vuoden, jos toisenkin

Ensimmäinen tammikuuta aloitetaan miehen kanssa uuden vuoden lisäksi myös uusi vuosi meidän parisuhteessa. Koska edellinen vuosipäivä koki sattumuksia, eikä sitä koskaan päädytty viettämään, niin tänä vuonna juhlittiin senkin edestä. Itse asiassa varmaan koko työyhteisöni voimin kehiteltiin miehen ”kidnappaussuunnitelma”, johon kuului yllätysmatka Tampereelle, illallinen Finlaysonin palatsissa sekä yöpyminen Solo Sokos Hotel Tammerissa. Pieni oli meidän karkausmatkan ajan mummin ja ukin kanssa isomummon luona, joten saatiin ihan oikeasti olla kahdestaan.

Niinpä karattiin 30 tunniksi toiseen kaupunkiin. Miehen ilme oli korvaamaton, kun perheeni oli meitä vastassa juna-asemalla, jotta saisimme matkatavaramme ja esiin nostettiin pukupussi. Tosin voin sanoa, että olo olisi ollut huomattavasti kiusaantuneempi Palatsissa, jos sitä pukua ei olisi ollut. Finlaysonin palatsi oli ainoastaan tilauksesta vuosipäivänämme auki, joten kävi tuuri, että saatiin pöytä sieltä. Meille oli katettu pöytä kauniiseen 20-luvun henkiseen huoneeseen, jossa saimme olla rauhassa. Tosin, koska myö ei oikein sovita Downtown Abbeymaiseen ylhäisölliseen ateriointiin, niin sommelier sattui tulemaan paikalle juuri niinä hetkinä, kun miun suusta pääsi jotain sen tyyppistä kuin: ”No sie nyt olisit ollu onnellinen, jos olisin ollu alasti ja tuonu kaljaa.” Ei taidettu olla lempiasiakkaita. Mutta joka tapauksessa päivällinen oli ihana, niin ruuan kuin puitteiden puolesta.

tammerhotel

Myös Tammer hotelli oli ihana. Huone ei ollut kauhean iso, mutta se oli kaunis. Erityisesti kylpyhuone, jossa hotellin perintö näkyi ehkä parhaiten noin niinkuin huonekohtaisesti. Tällä hetkellä elän hyvin vahvaa 20-luvun kautta, jossa kaikki mikä liittyy flappertyttöihin ja heidän elämäänsä, on tosi ihanaa, joten olin omassa pienessä paratiisissani. En usko, että olisin välttämättä poistunut hotellista, jos olisin lähtenyt matkaan yksin. Ainoa huono puoli kaikessa koreudessa oli se, että hotellin yleistiloissa oli oikeasti tosi kylmä. Huoneessa oli (järjettömän tehokas) patteri, jonka sai kytkeä seinään itse, mikäli kylmyys pääsi yllättämään.

Herätessäni seuraavana aamuna hotellista, olin onnellinen. Onnellinen siitä, että kaksi vuotta on takana ja kolmas aloitettu. Onnellinen siitä, että miulla on perhe – omalaatuinen ehkä, mutta miun mielestä maailman paras. Ja onnellinen siitä, että sain järjestettyä ehkä tämän hetkisistä yllätyksistä parhaimman.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s