Siivoaminen

Ei ole mikään salaisuus, ettei meidän perhe pidä siivoamisesta. Ollaan siinä itse asiassa ihan järkyttävän huonoja – tavaroita jää helposti lojumaan johonkin ajatuksella ”laitan tän hetkeksi tähän ja palaan asiaan”… Ja siihen asiaan palataan sitten puolen vuoden päästä. Ollaan surkeita siisteydessä.

Jokaisella meistä on oma osansa tässä hallitsemattomassa kaaoksessa, joka sotkunakin tunnetaan. Mies sotkee keittiön, äiti jättää vaatteita lojumaan pitkin asuntoa ja noh – pieni ripottelee lelunsa jokaiseen mahdolliseen nurkkaan leikin pauloissa. Eikä tilannetta helpota se, että kukaan meistä ei pidä siivoamisesta. Ei kukaan – ja sitten kun se siivoaminen on tehty, niin paluu ”aikaan ennen raivokasta ja usein kiroilun säestämää siivoamista” tapahtuu nopeammin kuin silmien räpsäytys.

Joten tänään, noin kolme tuntia sen jälkeen kuin aloitin vaatehuoneen siivoamisprosessin (jota en muuten vieläkään ole lopettanut), tulin siihen tulokseen, että tähän on saatava muutos. On aika saada meidän perheestä siistimpi. Ja tällä kertaa otetaan järeämmät aseet käyttöön – kirjallinen sopimus. Sopimuksen mukaan meillä siivotaan tästä lähtien sunnuntaisin ja jokaisella on oma tehtävä, joka tulee hoitaa sen päivän aikana. Ei muttia.

IMG_20151104_201322

Tällä hetkellä kuitenkin vaatehuoneprojekti odottaa – parempi mennä hoitamaan se alta pois, että meidän sänkyyn mahtuu nukkumaan ensi yönä!

Psssst! Edit 10.11.2015 sunnuntai oli ja meni – ei siivottu..